Lasten lukuaika: 9 min
Eli muinoin kuninkaan-tytär kovin kopea: milloin tuli joku kosia, prinsessa tälle määräsi arvoituksen arvattavaksi, ja jollei tuo siitä saanut selkoa, häntä pilkallisesti ajettiin tiehensä. Olipa myöskin julistettu, että keneltä kävisi arvaaminen, hän prinsessan puolisoksi pääsisi, olkoon arvaaja kuka hyvänsä. Sattui silloin kolme räätäliä yhteen. Näistä kaksi oli koko kisälleitä ja he siis päättivät, että, koska neulalla jo olivat monen monituista sievimmän sievintä pistämää osaavasti pistäneet, heiltä ihan varmaankin yhtä osaavasti kävisi myös tuon arvoituksen selittäminen; kolmas oli pieni joutava riehakko, joka ei edes ammattiansa oikein osannut, mutta hänkin uskoi osaavansa oikein arvata, sillä mitenhän muka muutoin hänelle onnenpäivä koittaisi. Nuot toiset silloin pojalle sanoivat: „pysy sinä siivosti kotona, eihän kuitenkaan sinun järki-rahtuses kau’as kannata.“ Mutta eipä pikku räätäli ottanutkaan kuntoansa epäilläkseen, vaan vakuutti, että, koska hän kerran oli tuon pannut päähänsä, hänessä myöskin olisi miestä saattamaan päätöstänsä perille, sekä läksi, kuin läksikin, niin ypö ylpeänä, ikään-kuin olisi koko mailma hänen määrättävissänsä.
Sitten he kaikin kolmen menivät prinsessan puheille ja pyysivät, että hän heidän arvattavakseen esitäisi arvoituksensa: olipa nyt tullut muka oikeat miehet, joitten oli äly niin hienon terävä, että sen saisi vaikka neulan silmästä pujotetuksi. Silloin sanoi prinsessa: „minun on päässäni hiuksia kahta lajia, minkä karvainen siis tukkani lienee?“ – „Vai eikö tämän vaikeampaa vaadita?“ vastasi ensimmäinen, „siinä mustaa ja valkoista, kuten muinaisen miehen vaate-kankaassa.“ – „Väärin arvattu,“ virkkoi prinsessa, „koettakohon nyt toinen.“ Tuo silloin sanoa tokasi: „kosk’ei se ole musta ja valkoinen, se varmaankin on ruskea ja punainen, kuin isäni juhla-takki.“ – „Aivan päin mäntyä!“ nauroi kuninkaan-tytär, „mutta jopa on kolmannen vuoro, se poika minusta oikein näyttää rikki-viisaalta; sinä maar luuletkin tämän arvaavasi.“ Silloin astui esille pikku räätäli ja sanoi: „hiukset prinsessan päässä ovat hopeaa ja kultaa, siinä tuo kahden-karvaisuus.“ Tämän kuultuansa kuninkaan-tytär vaaleni ja oli pelästyksistä laattiaan ihan lotkahtamaisillansa, sillä pikku räätäli oli arvattavansa oikein arvannut, mutta prinsessa lujasti uskonut, ett’ei maki mailmassa yksikään ihminen siitä saisi selvää. Sitten taas toinnuttuansa sanoi hän: „tällä et kuitenkaan vielä ole minua ansainnut omakses, vaan ompa sinun vieläkin yksi tehtävä tekemätä: tuolla tallissa loikoilee karhu, sen seurassa sinun nyt tulee olla yötä; jos aamulla noustessani vielä olet hengissä, sinä minun puolisokseni pääset.“ Mutta arvelipa prinsessa täten pääsevänsä tuosta räätälistä, sillä eipä karhu ennenkään ollut koskaan henkihin heittänyt yhtään ihmistä, joka kerran oli sen kouriin joutunut. Pikku räätäli ei kuitenkaan ottanut säikähtyäksensä, vaan lausui iloisena: „rohkeasti ruvennut jo on puoli-välihin päässyt.“
Illan tultua räätäli poika meidän nyt tuonne karhun kumppaniksi vietiin. Peto myöskin kohta hyökkäsi tuota pikku miestä kohden, käpälällään hänelle terve-tulisia toivottaaksensa. „Hiljaa, hiljaa!“ sanoi räätäli pienoinen, „kyllähän minä piankin panen hätäs häätymään.“ Sitten hän aivan vitkallisesti, ikään-kuin ihan huoletonna, otti saksan-pähkinöitä taskustansa, puri niistä kuoret rikki ja söi sisustan. Tämän nähtyänsä karhukin rupesi pähkinöitä tahtomaan. Poika sille taskustansa antoi koko kourallisen, mutta eihän siinä pähkinän alkuakaan, vaan paljaita kali-kiviä. Karhu net pisti kitaansa, mutta eipä saanut noita rikki, vaikka se pureskellen kyllä pani parastansa. „Noh olethan sinä senkin tyhmä tolvana,“ ajatteli itseksensä karhu, „et saa edes pähkinän-kuorta rikki purruksi,“ sekä sanoi pikku räätälille: „veli kulta! auta sinä minua näitä särkemään.“ – „Siinähän nyt näet, mointako sinussa on miestä,“ vastasi räätäli poika, „vaikka on kitas kyllä iso, et kuitenkaan kykene pienen pähkinän särkiäksi.“ Sitten hän kivet otti, pisti näppärästi niitten sijasta pähkinän suuhunsa, ja rauskis! jopa oli kuori halki. „Täytyy maar minun vielä kerrankin tuota koettaa,“ sanoi karhu; „kun sitä näin katselen, luulisinhan, että sen pitäisi minultakin luonnistuman.“ Pikku räätäli silloin taas antoi karhulle kali-kiviä ja tämä kyllä tarmonsa takaa noita purra karskutteli: — mutta luuletko, lukiani, siitä mitään valmista syntyneen? — tuskin maar. Kun viimeinkin karhu oli koettamasta suuttunut, otti räätäli pieni takkinsa liepeen alta viulun ja soitti sitä vähäsen. Soittoa kuullessaan ei karhu enään saanut alallansa olluksi, vaan rupesi tanssimaan, ja siinä kappaleen aikaa tanssittuansa se soitantohon niin mieltyi, että kysyi pikku räätäliltä: „kuuleppas, onko tuo viulun-soittaminen kylläkin vaikeata?“ – „Aivanhan se on helpon helppoa; katsoppas! vasemman käden sormilla minä kieliä painan ja oikealla kädelläni käytän jousta: näin tämä rattosan hauskasti käypi, vivallaleraa hei rallallaa!“ – „Viulua minunkin,“ sanoi karhu, „tarvitsisi oppia soittamaan, jotta saisin tanssia, milloinka minun vain tekisi mieli. Mitäshän siitä arvelet? Ehkä ottaisit minua opettaakses?“ – „Aivan mielelläni,“ vastasi pikku räätäli, „jollei sinulta kykyä peräti puutu. Mutta näytäppäs kerrankin minulle kämmeniäs, niissä kynnet niin tavattoman pitkiä, että minun ensin täytyy noita leikata vähäsen.“ Sitten hän kävi ruuvi-pihtejä noutamassa, ja karhu niihin pisti kämmenensä, mutta räätäli poika väänsi pihdit kiinni, sanoen: „odota nyt siinä, kunnes menen sakseja tuomaan,“ antoi karhun mielin määrin laskea murinaansa, pani maata nurkkahan olki-lyhteelle ja nukkui sikeään uneen.
Illalla kuullessansa, miten karhu julmasti mörisi, prinsessa vallan varmaksi luuli, sen muka ilosta murisevan tehtyänsä lopun räätäli parasta. Aamulla hän siis nousi aivan huoletonna ja iloisena, mutta kun hän akkunasta vilkasi talliin päin, näkyipä siinä räätäli pienoinen häärivän ihan terveenä ja reippaana, kuten vedessä pulikoitseva salakka. Silloin ei kuninkaan-tytär enään saattanut ainoallakaan sanalla väittää vastaan, koska hän julkisesti oli lupauksensa lausunut, ja kuningas kohta käski tuoda vaunut, joissa prinsessan täytyi pikku räätälin kanssa lähteä kirkkoon vihille. Kun he olivat vaunuihin astuneet, nuot molemmat toiset räätälit, jotka kavala-sydämmisinä kadehtivat kumppaninsa onnea, menivät tallihin ja päästivät sieltä karhun ulos. Peto raivoissansa syöksähti vaunujen perään. Prinsessa kuorsunan ja murinan kuuli, joutui kovaan tuskahan ja huusi: „voi, voi! karhu ihan on kintuissamme ja tahtoo sinut viedä.“ Mutta pikku räätäli nopeasti neuvon keksi, keikahti yht’äkkiä pää alas-päin, koivet ulos vaunun-ikkunasta ja huusi: „katsoppas ruuvi-pihtejä! jollet heti täältä korjaa luitas, olet taas joutuva pahaan pintehesen.“ Tämän huomattuansa karhu takaisin kiersi ja juoksi tiehensä. Pikku räätäli meidän nyt rauhassa kulki kirkkohon, prinsessa vihittiin hänen avio-vaimoksensa, ja poika sitten puolisoinensa eleli iloisena kuin puuleivonen. – Joka ei tätä usko, hän markan maksakoon.
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Neuvokas pikku räätäli“ on Grimmin veljesten klassinen saksalainen satu, joka kertoo tarinaa pienestä räätälistä, joka oveluudellaan voittaa haastavat tehtävät ja voittaa prinsessan käden. Tarina kulkee perinteisen satukaavan mukaisesti, jossa päähenkilö, vaatimattomista lähtökohdista tuleva sankari, kohtaa erilaisia haasteita ja voittaa ne älyn ja neuvokkuuden avulla.
Tarina alkaa kuninkaan tyttären, joka on ylimielinen ja vaatii kosijoiltaan arvoitusten ratkaisua. Prinsessa uskoo, ettei kukaan pysty ratkaisemaan hänen esittämiään arvoituksia ja pääsee näin helposti eroon kosijoista. Räätäli, joka ei nauti tovereidensa kunnioitusta ammattitaidossaan, lähtee kuitenkin rohkeasti yrittämään arvoituksen ratkaisua. Hän onnistuu yllättämään prinsessan vastaamalla oikein arvoitukseen, jossa kysytään prinsessan hiusten kahta väriä – hopeaa ja kultaa.
Räätäli joutuu vielä toiseen koetukseen, jossa hänen on selvitettävä yö karhun kanssa. Pienikokoinen räätäli käyttää nokkeluuttaan karhun harhauttamiseen ja selviytyy yöstä hengissä. Tämä asettaa prinsessan asemansa eteen, sillä hän on luvannut naida arvoituksensa ratkaisijan, ja hänellä ei jää muuta vaihtoehtoa kuin mennä naimisiin räätälin kanssa.
Tarina päättyy onnellisesti, ja se viestii älykkyyden ja rohkeuden voittokulusta. Räätälin hahmo on esimerkki sankarista, joka voittaa vastoinkäymiset ja saavuttaa unelmansa kekseliäisyytensä avulla. Tämä satu on yksi monista Grimmien kokoamiin perinteisiin kansansatuihin, jotka ovat säilyttäneet suosionsa sukupolvien ajan.
Grimmin veljesten satu „Neuvokas pikku räätäli“ tarjoaa monia mahdollisia tulkintoja, joissa voidaan tarkastella sadun eri teemoja ja hahmoja.
Tässä muutama esimerkki erilaisista tulkinnoista
Ketteryyden ja nokkeluuden voitto: Sadussa pikku räätäli osoittaa, että älykkyys ja kekseliäisyys voivat voittaa fyysisen voiman ja mahdin. Vaikka hän on räätäli, eikä ritari tai sotilas, hänen neuvokkuutensa auttaa häntä selviytymään haasteista ja voittamaan prinsessan käden.
Sosiaaliset kerrostumat ja niiden uhmaaminen: Tarinassa räätäli tulee alemman yhteiskuntaluokan edustajana, mutta onnistuu ylittämään yhteiskuntaluokan esteet ja saavuttamaan avioliiton prinsessan kanssa. Tämä voi symboloida ajatusta siitä, että jokainen voi saavuttaa suuria asioita omista lähtökohdistaan huolimatta, kunhan on tarpeeksi kekseliäs ja rohkea.
Naisten asema ja itsehallinta: Prinsessa kuvataan alussa kopeana ja sellaisena, joka hallitsee omaa kohtaloaan määräämällä arvoituksia kosijoilleen. Sadun loppu voi kuitenkin tulkita patriarkaalisena voittona, jossa prinsessa lopulta „pakotetaan“ naimisiin pikku räätälin kanssa. Tässä voimme pohtia, miten satu heijastaa naisten asemaa ja valintojen rajoittamista.
Illuusioiden ja todellisuuden konflikti: Räätälin käyttämä temppu karhun kanssa korostaa illuusioiden käyttöä todellisuuden manipulointiin. Hän käyttää keinojaan hämätäkseen karhua ja välttyäkseen vaaralta. Tämän voisi nähdä myös satuna siitä, miten usein asiat eivät ole sitä, miltä ne ensin vaikuttavat.
Ylpeyden ja nöyryyden teema: Sekä prinsessa että toiset räätälit osoittavat ylimielisyyttä, mikä kostautuu heille. Prinssessa menettää valta-asemansa ja räätälit eivät voita prinsessan kättä, koska ovat ylimielisiä ja aliarvioivat kollegansa. Pikku räätäli, joka osoittaa rohkeutta ja itsevarmuutta, mutta ei ole ylimielinen, voittaa lopulta.
Näiden tulkintojen kautta satu „Neuvokas pikku räätäli“ saa syvemmän merkityksen ja tarjoaa monia ajatuksia herättäviä aiheita, joita voidaan tarkastella eri näkökulmista ja historiallisessa kontekstissa.
„Neuvokas pikku räätäli“ on satu, joka on tyypillinen esimerkki Grimmin veljesten kokoelmista. Sadussa on useita kirjallisia ja temaattisia piirteitä, joista voidaan tehdä kielellinen analyysi.
Rakenteellinen Analyysi
Asetelma ja hahmot: Sadussa on keskeisinä hahmoina kolme räätäliä ja kuninkaan tytär. Ensimmäinen toiminto on kosijoiden arvoituksen ratkaiseminen, joka toimii kertomuksen alkusysäyksenä.
Kolmen sääntö: Satu hyödyntää usein kolmen sääntöä – tässä kolmena räätälinä, jotka yrittävät ratkaista arvoituksen. Tämä rakenne toistuu usein kansansaduissa, luoden rytmin ja jännitteen.
Kärjistys ja huipentuma: Kärjistyksen hetki on karhun kohtaaminen, jossa nuorempi räätäli osoittaa nokkeluutensa. Huipentuma saavutetaan, kun räätäli voittaa sekä karhun että saavuttaa prinsessan.
Kielelliset Piirteet
Kuvakieli ja vertaukset
Sadussa käytetään kuvakieltä, kuten vertauksia: „koko mailma hänen määrättävissänsä“ ja „häärivän, kuten vedessä pulikoitseva salakka“, mikä luo elävää ja mielikuvituksellista kuvausta.
Dialogin käyttö: Dialogi on tärkeässä osassa sadun rakentamisessa. Hahmojen keskustelut vievät tarinaa eteenpäin ja paljastavat heidän luonteenpiirteitään.
Vanhanaikainen kieli: Kieli on vanhahtavaa, mikä tuo tietynlaista satumaisuutta ja perinteisyyttä tekstiin. Esimerkiksi sanat kuten „tosiaan“, „mielin määrin“, ja „neuvon keksi“.
Temaattinen Analyysi
Nokkeluus ja älykkyys: Koko tarinan keskeisin teema on se, kuinka äly ja neuvokkuus voittavat perinteisen voiman ja auktoriteetin. Pieni räätäli osoittaa, että nokkeluus on tärkeämpää kuin fyysinen voima.
Sosiaalisten roolien käännös: Roolinvaihto tapahtuu, kun vähäpätöisestä räätälipojasta tulee kuninkaan vävy, joka haastaa yhteiskunnan hierarkiat ja odotukset.
Kokeet ja ansiot: Koko satu on rakennettu erilaisten kokeiden ympärille, jotka räätälin on läpäistävä saadakseen palkintonsa. Tämä teema korostaa meritokratian ideaa, jossa palkinto saavutetaan ansioiden kautta.
Lopetuksen Analyysi
Lopussa satu päättyy perinteiseen onnelliseen loppuun, missä sankari saa palkintonsa, ja paha (karhu ja kateelliset räätälit) jäävät nuolemaan näppejään. Tässä on myös humoristinen elementti, joka vahvistaa satujen opettavaista, mutta myös viihdyttävää roolia.
Näin „Neuvokas pikku räätäli“ kuvastaa perinteisiä satujen teemallisia ja rakenteellisia elementtejä yhdistettynä huumoriin ja älykkääseen päähenkilöön.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 114 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 850 |
| Käännökset | DE, EN, DA, ES, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RO, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 55.4 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 19 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 7.052 |
| Kirjeiden määrä | 5.831 |
| Lausemäärä | 57 |
| Sanamäärä | 944 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 16,56 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 367 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 38.9% |
| Tavujen määrä | 2.271 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,41 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 385 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 40.8% |
