Lasten lukuaika: 10 min
Oli muinoin köyhä talonpoika, jolla ei maita ollut laisinkaan, vaan ainoastansa pieni mökkinen ja yksi tytär ainokainen; tämä isällensä kerta sanoi: „entä jos herra kuninkaalta pyytäisimme pienen maa-tilkkusen.“ Kuultuansa, miten olivat köyhiä, kuningas sitten heille myöskin lahjoitti nurmikkoa pikku paistan, ja tätä kuokkimaan rupesi isä tyttärinensä, aikoen siihen kylvää hiukan ohraa sekä istuttaa muutamia hedelmä-puita. Kun pelto jo oli valmistumaisillaan, he maasta löysivät pelkästä kullasta tehdyn huhmaren. „Kuuleppas!“ sanoi isä tyttärellensä, „koska Herra Kuninkaamme on niin armollinen ollut, että on pellon meille lahjoittanut, tulee meidän siitä antaa hänelle tämä huhmar.“ Mutta tyttö ei tahtonut tuohon suostua, vaan sanoi: „isä kulta! jos viemme sinne tölkittömän huhmaren, vaaditaan meiltä myöskin tölkki, paras siis, että ollaan koko asiasta ihan hiiskumata.“ Ukko ei kuitenkaan tyttärensä väitteistä piitannut, vaan vei kuninkaalle huhmaren ja sanoi: „tämän minä maasta löysin ja olen tänne tullut sitä teille hyvän-tekiäisiksi tarjoamaan.“ Kuningas huhmaren otti kysyen, oliko hän muuta mitään löytänyt. „En vainen,“ vastasi talonpoika. Kuningas silloin sanoi, että ukon piti tuoman hänelle tölkkikin. Talonpoika kyllä vakuutti, ett’ei hän ollut sellaista löytänyt, mutta eipä siitä apua, vaan turhia, ikään-kuin tuulehen puhutuita kaikki hänen vakuuttamisensa olivat; ukko parka vankiuteen viskattiin sekä määrättiin siellä pidettäväksi, kunnes hän kuninkaalle tölkin hankkisi. Palveliat hänelle joka päivä toivat vettä ja leipää, tuota tavallista vanki-ruokaa, sekä kuulivat silloin mies raukan ehtimiseen huutelevan: „voi jospa olisin tytärtäni totellut! voi, voi, jospa olisin tyttäreni mieltä noudattanut!“ He sitten kuninkaan luoksi menivät ja kertoivat, miten vanki yhtä päätä huusi: „voi jospa olisin tyttäreni mieltä noudattanut!“ sekä ettei hän tahtonut syödä eikä juoda. Kuningas silloin käski palvelioitten tuoda ukon hänen puheillensa ja kysyi tämän tultua, miksi hän alati huuteli: „voi jospa olisin tyttäreni mieltä noudattanut!“ – „Mitähän toki teidän tyttärenne on sanonut.“ – „Noh niin, kielsipä hän minua huhmarta tuomasta, ett’ei minulta myös tölkkiä vaadittaisi.“ – „Koska teillä on noin viisas tytär, niin toimittakaa hänet joskus tänne.“ Tytön siis täytyi tulla kuninkaan luoksi, joka kysyi häneltä, oliko hän tosiaankin niin viisas, kuten kehuttiin, sekä lisäsi sitten: „minä sinulle arvoituksen sanon; jos sen saat arvatuksi, otan sinut puolisokseni.“ Tyttö tähän kohta vastasi, että hän kyllä ottaisi tuon suorittaaksensa. Silloin sanoi kuningas: „tule minun tyköni, mutta älä tule vaattehissa äläkä alastonna, älä ratsastaen äläkä ajaen, älä tietä äläkä tien vierustaa kulkein; ja jos sen saat toimehen, sinä minun puolisokseni pääset.“ Tyttö tuosta tiehensä läksi ja riisui itsensä ilki alastomaksi eikä siis enään vaattehissa ollut ja otti sitten ison verkon sekä kieri sen ihan ympärillensä eikä nyt suinkaan ollut alastomana; hän rahalla hankki itsellensä lainaksi aasin ja sitoi verkon pään kiinni sen häntähän, jotenka tuon juhdan hänet täytyi laahata perässänsä, eikä hän siis ratsastanut, ei myöskään tullut ajaen; ja aasi pakoitettiin häntä hinaamaan pitkin pyörän-varhoa sillä tavoin, että ainoastaan hänen toinen iso-varpahansa maata koski, ja eipä hän niin-muodoin kulkenut tiellä eikä myös tien vieressä ja hänen täten tultuansa perille sanoi kuningas, että hän oli arvoituksesta selvän saanut sekä suorittanut suoritettavansa. Isä nyt vankiudesta vapaaksi päästettiin ja kuningas tytön otti puolisokseen sekä uskoi hänen huostaansa kaikki kuninkaalliset tavaransa.
Kului sitten muutamia vuosia ja tapahtuipa silloin, että, kun kuningas kerta oli sota-väkeänsä katsastamassa, linnan edustalle pysähtyi vankkureinensa talonpoikia, jotka olivat halkoja myyneet; valjahissa oli muutamilla hevoset, toisilla härät. Eräällä talonpojalla siinä oli kolme hevosta, joista yksi nyt juuri sattui varsomaan miesten poissaollessa, ja varsa emänsä tyköä juoksi sekä laski maata kahden härän välihin. Palattuansa talonpojat rupesivat riitelemään, pauhaamaan ja tappelemaan, ja härkien omistaja tahtoi varsan omaksensa, väittäen sitä härkäinsä synnyttämäksi, mutta toinen kinasi vastaan ja vakuutti tammansa varsonehen sekä että varsa siis oli hänen. Riita kuninkaan ratkaistavaksi lykättiin ja tämän oli tuomio tämmöinen: „missä varsa makasi, sinne se myös jääköön,“ ja täten sai, kuin saikin, härkien omistaja tuon varsasen, vaikka ei se hänen ollutkaan. Silloin toinen tiehensä meni itkein ja vahinkoansa valittaen. Olipa hän kuullut kerrottavan, miten kuninkaanna oli armollinen, koska tuo itse oli köyhää, talonpoikaista suku-perää; hänen tykönsä ukko siis nyt meni ja rukoili häneltä apua saadakseen varsansa takaisin. „Vaikka vain,“ vastasi tähän kuninkaanna, „jos sinä minulle lupaat, ettet tuota kellekkään ilmoita, minä sinua kyllä neuvon. Huomen-aamulla kun kuningas on rahtiparaatia katsomassa, mene sinä seisomaan keskelle sitä katua, jota hän tulee kulkemaan, ota kätehes iso verkko, ole siinä kalastavinas kappaleen aikaa sekä karista välihin verkkoas, ikään-kuin olisi se kaloja täynnä,“ ja kuninkaanna myös neuvoi ukkoa, mitä hänen tulisi vastata, jos kuningas häneltä jotakin kysyisi. Seuraavana päivänä siis talonpoika siinä seisoi kuivalla kadulla kalastellen. Kun kuningas ohitse kulkeissansa tämän huomasi, lähetti hän juoksurinsa kysymään, mitä tuo mies hassu hääräsi. Ukko hänelle vastasi: „minä kaloja pyydän.“ Juoksuri sitten kysäsi, mitenkä tuossa kävi kalastaminen, koska ei siinä ollut veden tippaakaan. Tähän talonpoika vastaukseksi tokasi: „yhtä hyvin, kuin kahdelta härältä varsominen, käypi minulta kuivalla kadulla kalasteleminen.“ Juoksuri tämän vastauksen vei kuninkaalle, joka kutsutti talonpojan luoksensa ja sanoi hänelle: „tuota et sinä suinkaan ole omas takaa keksinyt, olkohon sitten kuka hyvänsä sen sinulle neuvonut; tunnusta pois kohta.“ Mutta eipä ukko sitä tahtonut myöntää, vaan matki ehtimän-tiestä: „totta tosiaankin se omaa keksimääni ompi!“ Mutta hän kumohon viskattiin olki-lyhtehen päälle, ja siinä häntä lyötiin ja kiusattiin niin kau’an, kunnes viimein tuon työnsä tunnusti kuninkaannan keksimäksi. Sitten kotia tultuansa sanoi kuningas puolisollensa: „miksi sinä näin kavala olet minua kohtaan? minä en enään sinusta huoli puolisokseni! jo nyt on sinun aikasi ollut ja mennyt, palaa takaisin sinne, mistä olet tullutkin, sinun talonpoikais-mökkihis!“ Kuitenkin sallittiin hänelle, että hänen kävisi mukahansa ottaa, mitä hän rakkaimpana ja parahimpana piti; sen hän saisi jää-hyväisiksi. Tähän vastasi kuninkaanna: „no niin, puolisoni, armahimpani! koska sinä tuon vaadit, minä myöskin tottelen,“ sekä syöksyi kuninkaan sylihin, suuteli häntä ja sanoi tahtovansa jättää hänen hyvästi. Sitten hän läksiäisiksi tuotti väkevän uni-juoman; sitä kuningas joi aika kulauksen, mutta itse hän tuota vain hiukan maisteli. Kohta nyt kuningas sikeään unehen vaipui, ja tämän huomattuaan kuninkaanna luoksensa kutsui erään palvelian, otti hienon, valkoisen liina-vaattehen sekä kääri sen kuninkaan ympärille, ja palveliain täytyi kantaa hänet portahien edessä oleviin vaunuihin, joissa hänen hyljätty puolisonsa hänet sitten mennessään vei mökkihinsä. Siellä hän hänen laski vuoteelle, jossa kuningas yhtä kyytiä nukkui koko vuorokauden umpehen, ja vihdoinkin herättyänsä tämä silmiään hieroellen tuijotteli ympärillensä ja mutisi: „voi hyvänen aika! missähän minä nyt lienen!“ sekä rupesi huutamaan palvelioitansa, mutta eipä ketään kuulunut. Viimein tuli vuoteen äärehen hänen puolisonsa ja sanoi: „Herra Kuningas, minun rakkahimpani te olette luvanneet, että minä lähteissäni saisin linnasta ottaa mukahani, mitä minulla oli parasta ja kallihinta, ja koska sinä olit minusta kallihin, minä sinun korjasin mennessäni!“ Kyynel-silmin kuningas tähän vastasi: „vaimoseni, armahimpani! sinä olet minun ja minä sinun,“ sekä vei hänet mukaansa kuninkaalliseen linnahan ja otti hänen taas puolisoksensa; ja ken-tiesi he vielä tänäkin päivänä elävät.

Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Viisas torpantyttö“ on Grimmin veljesten satu, joka kertoo köyhästä talonpojasta ja hänen tyttärestään. Tarinassa köyhä talonpoika ja hänen tyttärensä saavat kuninkaalta maa-tilkun, josta he löytävät kultaisen huhmaren. Talonpoika haluaa antaa huhmaren kuninkaalle, mutta tytär varoittaa häntä, ettei hän paljastaisi löytöä, koska heiltä saatettaisiin vaatia huhmaren tölkkiä.
Talonpoika ei kuuntele tytärtään ja vie huhmaren kuninkaalle, joka vaatii myös tölkkiä. Talonpoikaa ei uskota, kun hän vakuuttaa, ettei tölkkiä ollut, ja hänet laitetaan vankilaan, kunnes tölkki löytyy. Vankilassa hän katuu ja toivoo, että olisi totellut tytärtään. Kun kuningas kuulee tästä, hän kutsuu tytön luokseen ja antaa tälle arvoituksen; tytön tulee saapua kuninkaan luo ei vaatteissa eikä alastomana, ei ratsastaen eikä ajaen, ei pitkin tietä eikä tien vierustaa.
Tyttö ratkaisee arvoituksen kietoutumalla verkkoon ja saapumalla aasin perässä yksi varvas maata koskettaen. Kuningas on vaikuttunut ja naimisiin tytön kanssa. Kun pienemmän talonpojan varsa päätyy kiistaan, viisas kuninkaan puoliso auttaa oikeaa omistajaa saamaan hevosensa takaisin. Mies kiittää ja paljastaa kuninkaalle, kuka häntä neuvoi.
Viimein päädytään siihen, että kuningas ajaa tytön pois, mutta tämä saa valita mukaansa sen, mitä pitää rakkaimpana ja parhaimpana. Viisas tyttö nukuttaa kuninkaan ja vie tämän mökkiinsä, paljastaen rakastavansa häntä eniten. Kuningas liikuttuu ja ottaa tytön takaisin puolisokseen. Tarina päättyy rauhallisesti, ja heidän elämänsä jatkuu onnellisena.
Tästä sadusta nousee esiin teemoja, kuten viisaus, oveluus ja rakkaus. Se opettaa, että todellinen viisaus voi löytyä odottamattomista paikoista ja että rakkaus voi voittaa esteet.
Satu „Viisas torpantyttö“ Grimmin veljeksiltä kertoo neuvokkaasta ja ovelasta talonpoikaistytöstä, joka osaa ratkaista ongelmia ja käyttää älyään hyväkseen.
Tarina alkaa köyhästä talonpojasta ja hänen tyttärestään, jotka saavat kuninkaalta lahjaksi pienen maatilkun. Heidän löytäessään pellosta kultahuhmaren tyttö ennustaa, että jos he vievät huhmaren kuninkaalle, kuningas todennäköisesti vaatii myös huhmaren tölkkiä. Isä ei kuitenkaan kuuntele tytärtään ja päätyy vangiksi kuninkaan vaatimusten vuoksi. Tytär kutsutaan lopulta kuninkaan eteen, ja hänelle annetaan arvoituksellinen tehtävä, jonka ratkaisullaan hän voittaa kuninkaan puolisokseen.
Tytön viisaus tulee esiin jälleen, kun hän auttaa talonpoikaa riitatilanteessa, jossa kuningas on antanut vääryydellä vasikan härkien omistajalle. Hän neuvoo talonpoikaa kalastelemaan kuivalla tiellä, mikä antaa vertauskuvallisen vastauksen kuninkaan aiempaan väärään päätökseen. Kuninkaan suuttumus paljastaa tytön roolin ratkaisuissa, ja hänet lähetetään takaisin kotiin, mutta ovelasti hän vie mukaansa sen, mikä on hänelle kalleinta – nukkuvan kuninkaan.
Sadun ydinteema korostaa älykkyyden, neuvokkuuden ja oikeudentunnon arvoa. Tytär pystyy ennakoimaan ihmisten reaktioita ja keksimään innovatiivisia ratkaisuja tilanteisiin, jotka näyttävät ensin mahdottomilta. Hän käyttää tietoaan ja taitojaan varmistaakseen itselleen ja isälleen hyvän elämän. Hän osoittaa myös, että todellinen rikkaus on rakkaus ja kumppanuus, mikä ilmenee kauniisti sadun lopussa, kun kuningas ja kuninkaanna palaavat onnellisina yhdessä linnaan.
„Viisas torpantyttö“ on saksalaisen Grimm-veljesten satu, joka on kerrottu suomalaisessa kansantyylissä. Analysoin tässä sadun kielellisiä ja temaattisia piirteitä.
Arkaainen Kieli: Tarinassa käytetään vanhahtavaa suomea, mikä näkyy mm. sanavalinnoissa kuten „talonpoika“, „vankiuteen“ ja „puolisoksensa“. Tällainen kieli tuo mukaan sadunomaista ja perinteistä tunnelmaa.
Vuoropuhelu: Tarinassa on runsaasti dialogia, joka välittää hahmojen ajatuksia ja tunteita. Isän ja tyttären välinen keskustelu johdattaa juonta ja tuo esiin tytön viisautta.
Metaforisuus ja Symbolismi: Tarina hyödyntää metaforisia elementtejä, kuten kuninkaan antama arvoitus, joka symboloi haastetta tai testiä, ehkä jopa viittausta tytön ovelaan älykkyyteen.
Toistaminen: „Voi jospa olisin tyttäreni mieltä noudattanut!“ Tämä toistuva ilmaisu korostaa talonpojan katumusta ja toimii juonen käännekohtana.
Teema ja Analyysi
Älykkyys ja Neuvokkuus: Tytär edustaa älykkyyttä ja oveluutta, mikä pelastaa isän pulasta ja lopulta tuo onnea. Satu korostaa henkisen ketteryyden arvoa fyysisen voiman sijaan.
Valta ja Säätyerot: Tarinan taustalla on yhteiskunnallinen näkökulma, jossa kuningas (valtaa) ja talonpoika (kansaa) ovat vuorovaikutuksessa. Tätä kuvaa kuninkaan aloitteellinen toiminta ja talonpojan nöyryys.
Rakkaus ja Uskollisuus: Loppuratkaisussa rakkaus voittaa esteet. Tytär osoittaa uskollisuutta ja rakkautta puolisoaan kohtaan, mikä lopulta yhdistää heidät uudelleen.
Oikeudenmukaisuus: Sadussa käsitellään oikeudenmukaisuuden teemaa kahdella tasolla; kuninkaan epäreilu tuomio talonpojalle ja tytön suunnitelma paljastaa todellinen viisaus. Tämä kuvastaa yhteiskunnan epätäydellisyyttä ja yksilön (tytön) kykyä muuttaa asioita.
Päätelmä
„Viisas torpantyttö“ on satu, joka yhdistää kielellisesti rikasta kerrontaa ja syvällisiä teemoja. Se muistuttaa lukijaa siitä, kuinka tärkeää on käyttää omaa älyään ja noudattaa oikeudenmukaisuutta elämässä, ja se tekee tämän kiehtovassa, ajattomassa muodossa.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
---|---|
Märä | KHM 94 |
Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 875 |
Käännökset | DE, EN, DA, ES, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RU, TR, VI, ZH |
Björnssonin luettavuusindeksi | 56.3 |
Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
Gunning Fog Indeksi | 19 |
Coleman–Liau Indeksi | 12 |
SMOG Indeksi | 12 |
Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
Merkkimäärä | 8.042 |
Kirjeiden määrä | 6.682 |
Lausemäärä | 55 |
Sanamäärä | 1.094 |
Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 19,89 |
Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 398 |
Pitkien sanojen prosenttiosuus | 36.4% |
Tavujen määrä | 2.642 |
Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,41 |
Kolme tavua sisältävät sanat | 426 |
Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 38.9% |