Lasten lukuaika: 9 min
Eräällä leskellä oli kaksi tytärtä, joista toinen oli kaunis ja ahkera, toinen ruma ja laiska. Mutta äiti tuota rumaa ja laiskaa piti paljonkin rakkaampana, sillä se hänen oikea, oma tyttärensä oli, mutta toisen täytyi olla kyökkyrinä sekä tehdä talon kaikki työt. Joka päivä tyttö paran täytyi istua valta-tien varrella kaivon ääressä sekä kehrätä niin ahkeraan, että vertä sormista juoksi. Tapahtuipa nyt kerta, että puola aivan vereen tuli; silloin hän, sitä viruttaaksensa, vettä kohden kumartui, mutta puola hänen kädestänsä luikahti ja putosi kaivoon. Tyttö tästä itkemään, juoksi sitten äiti-puolensa tykö ja kertoi hänelle, kuinka oli onnettomasti käynyt. Tämä tyttöä kovasti torui ja sanoi julmistuneena: „koska puolan olet veteen pudottanut, mene itse noutamaan sitä sieltä ylös.“
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)Silloin tyttö kaivolle palasi ymmärtämätä, mikä neuvoksi, ja kovassa tuskassansa hän kaivohon hypähti, puolaa hakemaan. Siinä hän tainnuksiin meni, ja kun sitten tuosta taas virkosi sekä oli entisellensä tointunut, huomasi hän ihanalla niityllä olevansa; siellä auringon- paiste kirkas ja kukkia tuhansittain. Tyttö nyt niittyä astelemaan, ja sattuipa hänen eteensä uuni, joka oli leipiä täynnä; mutta leivät huusivat: „ota meidät ulos, ota meidät ulos, muutoin pahasti palamme, aikaa jo kypsiksi kypsyimme.“ Silloin hän leipi-lapiolla net kaikki uunista otti. Sieltä sitten meni edemmäksi ja näkipä puun, jossa oli omenia äärettömästi ja joka huusi: „pudista minua, pudista minua, omenani kaikki kypsiä ovat.“ Tyttö nyt puuta pudistelemaan, että omenoita sieltä ikään-kuin sateli maahan, ja siksi hän siinä pudisteli, ettei puussa enään omenaa ainoatakaan; ja yhteen läjään kaikki koettuansa läksi hän polkua pitkin eteen-päin. Viimein hän edessänsä huomasi huoneen, josta kurkisteli vanha rouva; ja koska tämän suusta torrotteli tavattoman pitkät hampaat, pelästyi tyttö pahasti sekä aikoi juosta tiehensä. Mutta rouva hänelle huusi; „miksi pelkäät, lapsi kulta?
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)jää minun luokseni! jos sinä kaikki talon työt tarkasti toimitat, olet hyvin menestyvä; se vain tärkein tehtäväsi, että vuoteeni huolellisesti valmistat ja polstareita kelpo tavalla pöyhielet, niin että niistä höyheniä tuoksuu oikein tuoksumalla, sillä silloin maahan lunta satelee; minä olen Holle rouva.“ [Siksi Hessissä sanotaan, kun lunta sataa: Holle rouva vuodettansa pöyhii.] Koska akka häntä noin ystävällisesti puhutteli, rohkaisi tyttö mielensä ja suostui palvelukseen rupeemaan. Hän myöskin kaikki tehtävänsä toimitti rouvan mieliksi ja pöyhi polstarit niin kovasti, että höyheniä huoneessa lenteli, kuten pyry-ilmalla lumi-höytyviä; sempä tähden hänen olikin siellä oikein hyvä oltava, pahaa sanaa ei hänelle sanottu, ja joka päivä hän syötäväksensä sai sekä keitettyä että paistettua.
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)Kau’an aikaa tyttö sitten Holle rouvan luona oleskeli, mutta rupesipa vähitellen alakuloiseksi käymään, vaan ei ensin itsekään tietänyt, mikä häntä vaivasi. Vihdoin hänelle toki selveni, että häntä kalvasi koto-ikävä; ja vaikka hänellä nyt siellä kylläkin oli tuhat vertaa parempi oltava, kuin mikä kotona häntä odotti, toivoi hän kuitenkin tuonne pääsevänsä. Hän sentähden rouvalle sanoi: „minun on tullut kova ikävä kotiani, ja vaikka täällä kaikin puolin on hyvä ollakseni, en kuitenkaan enään millään muotoa viihdy tänne jäämään, minun täytyy palata omaisteni luoksi.“ Tähän Holle rouva vastasi: „sepä minulle mieleen, että sinua kotikin haluttaa, ja koska olet minua uskollisesti palvellut, tahdon itse saattaa sinut ylä-ilmoille takaisin.“ Sitten tämä tyttöä otti kädestä ja vei hänet ison portin eteen. Tuopa nyt aukeni, ja juuri kun tyttö portista astui, tuli aika kulta-sade, ja kaikki kulta tyttöhön tarttui, peittäen hänet kiireestä kanta-päihin.
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)„Se sinulle palkaksi siitä, että olet uskollinen ollut,“ virkkoi Holle rouva ja antoi myöskin puolan, joka tytöltä oli kaivoon pudonnut. Sitten portti kiinni suljettiin, ja samassa tyttö oli maan päällä, likellä äitinsä huonetta, ja kun hän pihalle tuli, seisoi kukko kaivon kannella, laulaen:
„kukkelikeeka! tänne palannut on meidän kultainen piika.“
Siitä hän huonehesen astui äitinsä etehen, ja koska hän kokonaan oli kullassa, otti sekä äiti että sisar häntä aivan ystävällisesti vastaan.
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)Nytpä tyttö kaikki kertoi, miten hänen oli käynyt, ja kuultuansa, millä tavoin tuo oli suuren rikkautensa saanut, tahtoi äiti toimittaa rumalle ja laiskalle tyttärellensäkkin samallaisen onnen. Hän siis kaivon äärehen asetettiin kehräämään; ja jotta puola vereen tulisi, leikkasi hän sormeensa haavan sekä pisti orjantappura-pensahasen kätensä. Sitten hän puolan viskasi kaivoon ja hyppäsi itse perästä. Kuten toinenkin tyttö, tuli hän kauniille niitylle ja astui samaa polkua eteen-päin. Kun hän sittemmin uunin kohdalle ennätti, huusi taas leivät: „ota meidät täältä pois, ota meidät pois, muuten peräti palamme; me jo aikaa olemme kypsiksi kypsyneet.“ Mutta tuo laiskuri vastasi: „ei minua haluta tahria vaatteitani, jääkää te sinne, kunnes mustaksi muututte.“ Tulipa siitä omena-puulle, joka huusi „voi, pudistele minua, pudistele, kaikki omenat minussa kypsiä ovat.“ Mutta tyttö vastaukseksi tokasi: „vieläkö mitä, saattaisipa joku päähäni pudota,“ sekä asteli edemmäksi. Tultuansa Holle rouvan huoneen edustalle ei hän ollenkaan pelännyt, koska jo oli akan pitkistä hampaista kuullut, vaan rupesi kohta hänen piiaksensa. Ensimmäisenä päivänä hän pahat tapansa hillitsi, oli uskollinen sekä noudatti tarkoin mitä Holle rouva käski, sillä hän ajatteli tuota kullan paljoutta, jota rouva muka oli hänelle lahjoittava; mutta toisena päivänä hän jo laiskottelemaan rupesi ja kolmantena vielä enemmän, koska ei sinä aamuna vuoteelta nouseminen tahtonut ollenkaan häneltä menestyä. Holle rouvan vuodetta ei hän säälliseksi tehnyt eikä niin pöyhinyt polstareita, että niistä höyheniä sinkoili. Sempä tähden rouva piankin häneen suuttui sekä pani hänet palveluksesta pois. Tyttö laiskuri tuosta oli aivan iloissansa, ajatellen: „nythän varmaankin kulta-sateen vuoro.“ Holle rouva hänen sitten veikin portille, mutta kun tyttö porttihin pääsi, eipä kultaa satanutkaan, vaan pikiä aimo kattilallinen hänen niskoihinsa ryöpsähti. „Se sinulle palkaksi palveluksestas,“ sanoi Holle rouva sekä salpasi portin kiinni. Sitten tuo laiska tyttö, kotia tuli ylt’yleensä piessä, ja häntä nähdessänsä kukko kaivon kannelta lauloi:
„kukkelikeeka! tänne palannut on meidän likainen piika.“
Mutta piki jäi tyttöhön istumaan eikä hänestä lähtöä tehnyt koko hänen elin-kautenansa.
Kuva: Otto Kubel (1868 – 1951)
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Holle Rouva“ on yksi Grimmin veljesten kokoamasta satusarjasta, joka tarjoaa opetuksellisen kertomuksen ahkeruuden ja laiskuuden seurauksista.
Sadun ytimessä on kontrasti kahden sisarpuolen välillä: toinen on kaunis ja ahkera, toinen ruma ja laiska. Äitipuoli suosii omaa tytärtään – rumaa ja laiskaa – mikä johtaa toisen tytön kohteluun talouden palvelijana.
Kun ahkera tytär pudottaa kehräysvälineensä kaivoon, hänet pakotetaan noutamaan se. Tämä johtaa tytön seikkailuun toiseen maailmaan, jossa hän kohtelee lempeällä ja auttavaisella asenteella niin leipiä kuin omenapuutakin. Hänen ystävällisyytensä ja ahkeruutensa palkitaan, kun Holle Rouva, joka hallitsee tätä maagista maailmaa, päästää hänet kotiin kultaan verhottuna.
Laiska tytär seuraa perässä yrittäen saada saman palkkion, mutta hänen itsekäs käytöksensä ja työnvälttelynsä johtavatkin pahanlaatuiseen lopputulokseen. Sen sijaan että hän saisi kullattuja vaatteita, hänet peitetään piellä merkiksi hänen huonosta asenteestaan.
Tämä satu opettaa tärkeitä moraalisia opetuksia siitä, kuinka ahkeruus, ystävällisyys ja velvollisuuksien huolellinen noudattaminen palkitaan, kun taas laiskuus ja itsekkyys johtavat negatiivisiin seurauksiin. Samalla se myös kritisoi vanhempien suosimista ja epäreilua kohtelua perheen sisällä.
Tässä Grimmin veljesten sadussa „Holle Rouva“ on monia teemoja, joita voi tulkita eri tavoin.
Ahkeruus vs. Laiskuus: Satu korostaa ahkeruuden ja rehellisyyden arvoa. Ahkera sisar palkitaan hänen ahkeruudestaan ja uskollisuudestaan, kun taas laiska sisar saa osakseen rangaistuksen. Tämä heijastaa perinteistä moraalia, jossa kova työ ja velvollisuuksien täyttäminen tuottaa palkkion, kun taas laiskuus ja vastuun välttely johtavat kielteisiin seurauksiin.
Epäreilu suosiminen: Äitipuoli suosii omaa tytärtään, vaikka tämä on laiska ja itsekäs. Tämä voi symboloida epäreiluutta ja suosimista perheissä, ja miten ulkoiset palkinnot (kuten Holle Rouvan kultasade) riippuvat henkilökohtaisista ansioista eikä perhetaustasta.
Siirtymät ja kasvaminen: Hyppääminen kaivoon ja kulkeminen Holle Rouvan valtakunnassa voidaan nähdä eräänlaisena siirtymäriittinä tai matkalle lähtemisenä, joka muuttaa henkilöhahmot. Ahkera tytär palaa vahvempana ja rikkaampana, kun taas laiska tytär oppii huonosti tehdyn työn seuraukset kantapään kautta.
Luonto ja vuorovaikutus ympäristön kanssa: Sadussa on vahva vuorovaikutus luonnonelementtien kanssa, kuten leipien ja omenoiden kanssa puhuminen. Tämä saattaa symboloida ihmisen suhdetta ympäristöön ja kuinka se, miten kohtelemme ympäristöämme, vaikuttaa meihin takaisin.
Toiveet ja todellisuus: Laiska tytär odottaa saavansa kultaa tekemättä työtä, mikä heijastaa toivetta saada jotain ilmaiseksi ilman ponnisteluita. Tämä voi toimia opetuksena siitä, että todellisuudessa työ ja omistautuminen vaaditaan toiveiden saavuttamiseksi.
Sadun kertomus voi siis opettaa monia moraalisia opetuksia, ja sen teemoja voidaan tutkia eri näkökulmista riippuen siitä, mitä arvoja halutaan korostaa.
Holle Rouva on yksi Grimm-veljesten tunnetuista saduista, joka tutkiskelee teemoja kuten työnteon tärkeys, oikeudenmukaisuus ja karman laki. Sadussa on kaksi tytärtä, joista toinen on ahkera ja vaatimaton, kun taas toinen on laiska ja itsekäs. Sadun kieli on vanhahtavaa suomen kieltä, heijastaen sekä sadun historiallista kontekstia että sen alkuperäistä saksalaista alkuperää.
Aivan alussa esitellään perhe, jossa äiti suosii selvästi omaa biologista tytärtään. Kauniin ja ahkeran tytön osa on puolestaan tehdä kaikki talon työt, mikä antaa hänelle nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Tämä tyttö putoaa kaivoon ja löytää itsensä aivan erilaisesta maailmasta, jossa asiat eivät ole aivan sitä, miltä ne alun perin näyttävät. Sadussa on paljon symboliikkaa — kuten leipien kypsyminen uunissa tai omenoiden putoaminen puusta — jotka kuvaavat luonnollisen kierteen loppuvaihetta ja tarvetta oikeaan aikaan tapahtuvaan tekoon.
Kun ahkera tyttö suoriutuu tehtävistään Holle Rouvan talossa (eräänlaisessa tuonpuoleisessa maailmassa) uskomattoman hyvin ja osoittaa moraalista integriteettiä, hänet palkitaan kultasateella. Tällä kuvastetaan ajatusta, että ahkeruus ja hyvät teot palkitaan lopulta. Toisaalta, kun laiska sisko yrittää jäljitellä ahkeran sisaren seikkailua mutta ei suorita tehtäviään, häntä rangaistaan piellä. Tämä edustaa oppituntia siitä, että väärin perustein tehdyt teot tai pelkän ahneuden ajama toiminta eivät tuota toivottuja tuloksia — tai jopa kääntyvät tekijäänsä vastaan.
Sadussa käytetään myös luonnon elementtejä, kuten aurinkoa, leipiä ja omenoita, kuvaamaan oikeaa ja väärää toimintatapaa, ja niiden avulla osoitetaan myös karman lain toteutuminen. Koko tarina muistuttaa lukijaa siitä, että sisäinen kauneus, ahkeruus ja hyvä sydän johtavat lopulta suureen palkintoon, kun taas laiskuus ja ahneus jäävät vaille palkintoa ja saattavat tuoda mukanaan rangaistuksen.
Grimm-veljesten „Holle Rouva“ on klassinen satu, joka käyttää arkityyppejä ja symboliikkaa opettaakseen moraalisia opetuksia, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Kielellisesti se hyödyntää suorasukaista kerrontaa ja dialogia, jossa on satumaisia elementtejä ja kuvakieltä, jotta se tehokkaasti välittää tarinan taustalla olevan opetuksen.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 24 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 480 |
| Käännökset | DE, EN, EL, DA, ES, FR, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RO, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 52 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 19 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 6.469 |
| Kirjeiden määrä | 5.349 |
| Lausemäärä | 47 |
| Sanamäärä | 911 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 19,38 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 297 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 32.6% |
| Tavujen määrä | 2.112 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,32 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 309 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 33.9% |
