Lasten lukuaika: 12 min
Oli muinoin köyhä mies ja hänellä neljä poikaa; kun näistä miehen-alkuja oli kasvanut, sanoi heille isä: „rakkaat lapseni! teidän nyt täytyy täältä kotoa ulos mailmalle, minulla ei ole mitään, jota teille saattaisin antaa; lähtekää siis vieraille maille onnenne hakuhun ja oppikaa joku ammatti, millä kykenette teitänne elättämään.“ Nyt tarttui nuot neljä veljestä matka-sauvaan, jättivät isänsä hyvästi ja läksivät pois koti-kylästään. Kappaleen matkaa sitten astuttuansa tulivat ristiykselle, josta tie kävi neljälle eri haaralle. Silloin sanoi vanhin veli: „täällä meidän tulee toisistamme eritä, mutta yhtykäämme taas tähän paikkaan, kun on tästä päivästä neljä vuotta umpehen kulunut, ja sillä välin meistä kukin onneansa pyytäköön.“
Nyt jokainen eri tietänsä meni, ja vanhimmalle tuli vastaan mies, joka kysyi, minne matkustaja aikoi ja missä toimissa hän liikkui. „Minä jotakin ammattia tahtoisin oppia,“ vastasi tämä. Silloin sanoi mies: „tule minun kumppanikseni ja rupee varkaaksi.“ – „En maaren,“ pani poika vastaukseksi, „eipä tuota tähän aikaan enää pidetä minään kunniallisena ammattina, ja lorun lopuksi ehkä vielä joutuu kellon-kielen virkaa toimittamaan.“ – „Mitä turhia,“ väitti mies, „hirsi-puuta ei sinun tarvitse pelätä; minä vain tahtoisin sinua opettaa ottamaan, mitä ei muutoin ole kenenkään ihmisen saatavissa, sekä siinä niin viisaasti menettelemään, ettei viejästä iki-päivinä kukaan kykene saamaan edes vihiäkään.“ Silloin poika tuohon suostui ja meni miehen seuraan sekä oppi niin perin näppäräksi varkaaksi, että kyllä sai puoleensa korjatuksi, mitä ikinä vain tahtoi. Toinen veli samoin kohtasi miehen, joka häneltä kysyi, mitä hän läksi oppimaan. „Empä tarkoin vielä tiedä itsekään,“ vastasi tämä. „Noh tule minun luokseni ja opi tähti-tietäjäksi, sitä parempaa virkaa ei löydy, sillä tietäjältä ei mitään pysy salassa.“ Tuo pojalle mieleen, ja hänestä niin taitava tähti-tietäjä paisui, että, kun hän oppi-ajan loputtua päätti lähteä talosta, opettaja hänelle antoi kiikarin, sanoen: „tämä on pitkä-silmä semmoinen, että sen avulla voit nähdä, mitä ikinänsä tapahtuu maan päällä, jopa taivaassakin, eikä mitään saata sinulta jäädä salatuksi.“ Kolmannen veljen otti eräs metsästäjä luoksensa sekä opetti hänelle niin tarkoin kaikki, mitä metsästykseen kuuluu, että hänestä tuli oikein täysi-oppinen metsästäjä. Hyvästi-jättäissään opettaja hänelle lahjoitti pyssyn ja sanoi: „tämä ei petä; mitä tällä tähtäät, siihen luotis varmaankin sattuu.“ Nuorin veli myöskin tapasi miehen, joka häntä rupesi puhuttelemaan kysyen, missä asioissa hän kuljeskeli. „Eikö sinua haluttaisi ruveta räätäliksi?“ – „Tiesi tuota,“ tokasi poika, „eipä tuommoinen alin-omainen aamusta iltaan kestävä kyyryssä-istuminen eikä neulan ja prässi-raudan ainainen käytteleminen ole aivan mieleeni.“ – „Mitäs joutavia!“ vastasi mies, „sinä puhut, kuten ymmärrät; minun tykönäni pääset oppimaan ihan toisellaista räätälin-työtä, joka on mukavaa ja siistiä, jopa oikein kunniallista.“ Silloin pojan rupesi tekemään mieli, ja hän tuota miestä seurasi kotihin sekä oppi juurta jaksain kaikki hänen temppunsa. Kun sitten tuli jää-hyväisten aika, mestari pojalle neulan antoi lausuen: „tällä saatat yhtehen neuloa, mitä hyvänsä vain tahdot, olkoon se niin rauskeata, kuten muna, taikka niin kovaa, kuin teräs; ja neulottu niin on yhdeksi liittyvä, ettei siinä enään saa sauman jälkeäkään huomatuksi.“
Kun oli kulunut nuot neljä vuotta, saapui yht’aikaa tien-ristiykselle nämät neljä veljestä, ja siinä toisiansa syleilivät ja suutelivat sekä läksivät sitten kotia isänsä tykö. „Noh tämä vasta iloa!“ lausui ukko aivan mieli-hyvillänsä, „tuuliko teidät on taas tuonut tänne minun luokseni?“ Pojat kertoivat, miten heidän oli käynyt ja kukin opittavansa oppinut. He nyt ihan huoneen edustalla istuivat ison puun suojassa, ja isä silloin virkkoi: „minä heti teitä vähäsen koettelen nähdäkseni, mitä osaatte.“ Sitten hän ylös-päin katsahti sanoen toiselle pojallensa: „tuolla ylhäällä puun latvassa on kahden oksan välissä peipposen-pesä; sano minulle, montako siinä on munaa.“ Tähti-tietäjä otti kiikarinsa, kurkisteli tuonne ylös ja vastasi: „viisi niitä on.“
Isä sitten sanoi vanhimmalle: „tuo sinä munat tänne, mutta älä millään muotoa häiritse lintua, joka siinä istuu hautomassa.“ Tuo varas näppärä kiipesi puuhun, nappasi linnun alta, joka mitään huomaamata siinä kökötti, nuot viisi munaa sekä toi net alas isälle. Tämä munat otti, laski pöydän joka kulmahan yhden sekä keski-pöydälle viidennen ja sanoi metsästäjälle: „ammu nyt yhdellä laukauksella kaikki viisi keskeltä halki.“ Metsästäjä pyssyllään tähtäsi sekä ampui, kuin ampuikin, isän käskyn mukahan nuot munat kaikki ihan ainoalla laukauksella, hänellä varmaankin oli sitä lajia ruutia, joka yht’aikaa viepi joka taholle. „Nyt on sinun vuoros,“ sanoi isä neljännelle pojallensa, „neulo sinä taas eheiksi munat ja myöskin pienet, niissä olevat linnun-sikiöt, mutta toki niin varovasti, ett’ei noille jää ampumasta vähintäkään haittaa.“ Räätäli neulansa otti ja neuloi, kuten isä oli vaatinut. Kun hän tehtävänsä oli tehnyt, täytyi varkaan taas viedä munat ylös puuhun tuonne pesään, ja tämä net sinne pisti niin näppärästi, ettei lintu tuota ollenkaan huomannut. Peipponen vain hautomistansa hautoeli, ja muutaman päivän päästä poikaset munista pujahtivat, ja olipa niitten kaulassa pieni punainen piiru ihan sillä kohtaa, mistä räätäli oli net kokoon ommellut.
„Aivan oivallista!“ sanoi isä pojillensa, „minun teitä täytyy koko mestareiksi kehua! te hyvin olette käyttäneet aikanne ja kelpo konsteja oppineet; minä en saata sanoa, kenenkä teistä päättäisin etevimmäksi. Vasta silloin käypi tuosta selvän saaminen, kuin joskus oikein toden takaa pääsette kykyänne koettamaan.“ Eikä aikaakaan, jopa syntyi valtakunnassa kova kohina, sillä kuninkaalta oli lohi-käärme ryöstänyt hänen tyttärensä. Kuningas siitä oli yöt päivät huolissansa sekä julkaisi julistuksen semmoisen, että, kuka vain saisi prinsessan pelastetuksi, hän tuon puolisoksi pääsisi. Arveli silloin nuot neljä veljestä keskenänsä: „tämähän meille sopiva tilaisuus näyttämään, mihin kelpaamme!“ ja he yhdessä läksivät kuninkaan-tytärtä pelastamaan. „Missä prinsessa lienee, sen kohta saanen selville,“ sanoi tähti-tietäjä ja katsahti kiikarillansa ympärilleen sekä lausui tämän tehtyänsä: „jopa hänen jo näen! hän tuolla kaukana istuu kalliolla meren-luodossa, mutta vieressä venyy lohi-käärme häntä vartioitsemassa.“ Sitten hän kuninkaan puheille meni, pyysi laivan itsellensä ja veljilleen sekä läksi heidän kanssansa mertä purjehtimaan, kunnes tuonne luotoon tulivat. Kuninkaan-tytär siinä istui, mutta hänen sylissään makasi lohi-käärme nukkumassa. Metsästäjä sanoi: „minä en arvaa ampua, sillä tappaisimpa laukauksellani myöskin tuon ihanan neitosen.“ – „Noh ehkähän minä onneani koettaisin,“ virkahti varas, hiipi sinne ja vei lohi-käärmeen alta tytön, mutta niin hiljaa ja sukkelasti, että peto ei huomannut mitään, vaan jäi kuorsaamistansa yhä kuorsailemaan. Aivan iloissansa veljekset nyt kiiruusti kuninkaan-tyttären kantoivat laivahan ja läksivät aavan meren aaltoja laskettelemaan, mutta lohi-käärme, joka herättyänsä ei enään löytänytkään prinsessaa, lensi raivoissaan heidän peräänsä, ja läheni ilmassa, puuskuen vihasta. Kun se jo ihan laivan päällitse liihoitteli ja juuri oli alas laskeumaisillaan, silloin metsästäjä tähtäsi pyssyllänsä ja osasi petoa aivan sisimpään sydämmeen. Hengetönnä lohi-käärme kannelle kopahti mutta se niin tavattoman iso oli, että pudotessansa särki murskaksi koko laivan. Laivassa-oliain kuitenkin onnistui kaapata kiinni pariin lautaan, ja he nyt aavalla merellä ajelehtivat sinne tänne. Silloin taas oli hätä kovakin, mutta räätäli kyllä neuvon tiesi; hän ihmeellisen neulansa otti, neuloi muutamalla pitkällä pistämällä laudat tuota pikaa yhtehen, istui tuonne lautallensa, sousi oikealle ja vasemmalle sekä kokosi laivan kaikki kappaleet. Sitten hän nuot myöskin ompeli yhteen niin taitavasti, että piankin laiva jälleen oli täydessä kunnossa, ja he sitten onnellisesti saapuivat kotia.
Kun kuningas taas näki tyttärensä, syntyi linnassa oikein iso ilo. Hän sanoi noille neljälle veljekselle: „yhden teistä tulee saada tyttäreni puolisoksensa; mutta kenenkä? – sen heitän teidän omaksi päätettäväksenne.“ Silloin heidän keskenänsä nousi kova riita. Tähti-tietäjä sanoi: „jollen minä olisi kuninkaan-tytärtä nähnyt, olisivat teidän temppunne kaikki olleet turhia; sempä tähden hän on minun.“ Varas väitti: „mitä tuosta näkemisestä olisi apua ollut, ellen minä olisi tyttöä siepannut lohi-käärmeen alta; siksi hän minun ompi.“ Metsästäjä puolestansa vakuutti: „sekä teidät että kuninkaan-tyttären olisi tuo hirviö aivan rääpäleiksi repinyt, jollei luotini olisi ilkiöön sattunut; sen tähden tyttö on minun.“ Ja räätäli taas sanoi: „jollen minä taidollani olisi taas laittanut laivaa entisellensä, olisitte te kaikki surkeasti hukkuneet; siitä syystä prinsessa on minun.“ Kuningas silloin lausui tämmöisen tuomion: „teillä on kullakin yhden-vertainen oikeus, mutta koska ei neito jokaiselle riitä puolisoksi, ei tule teistä yksikään häntä saamaan, mutta minä tahdon kullekkin antaa palkaksi puolen kuningaskunnan.“ Tällainen ratkaisu aivan oli veljeksille mieleen, ja he sanoivat: „tämähän toki on paljon parempi, kuin että olisimme riitaantuneet keskenämme.“ He sitten jokainen saivat puolen kuningaskuntansa ja elivät isänsä kanssa oikein onnellisina aina niin kauan, kuin heidän oli sallittu elää.
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Neljä taitavaa veljestä“ on Grimmin veljesten satukokoelmasta peräisin oleva kertomus neljästä veljeksestä, jotka lähtivät maailmalle oppimaan taitoja ja ammatteja.
Kukin heistä oppi mestarillisen taidon: vanhin veljeksistä taitavaksi varkaaksi, toinen veljes tähti-tietäjäksi, kolmas mestästäjäksi ja nuorin räätäliksi, joka osasi ommella yhteen mitä tahansa.
Kun neljän vuoden oppiaika oli kulunut, veljekset tapasivat jälleen sovitulla tienristeyksellä ja jakoivat oppimansa taidot keskenään. Myöhemmin he kuulivat, että lohi-käärme oli siepannut kuninkaan tyttären, ja kuningas lupasi tyttärensä puolisoksi sille, joka hänet pelastaisi.
Veljekset yhdistivät taitonsa tehtävässä: tähti-tietäjä paikansi prinsessan, varas pelasti hänet lohi-käärmeen alta, metsästäjä tappoi lohi-käärmeen tarkalla laukauksellaan, ja räätäli korjasi lohikäärmeen rikkoman laivan. Kun kuningas mietti, kenelle veljeksistä hänen tyttärensä kuuluisi, he väittelivät ansioistaan.
Lopulta kuningas päätti, että koska kaikilla oli tasavertainen osuus pelastustehtävässä, kukaan heistä ei saisi tyttären kättä. Sen sijaan hän palkitsi heidät kukin puolikkaalla kuningaskuntaa. Veljekset olivat tyytyväisiä tähän ratkaisuun ja elivät onnellisina yhdessä isänsä kanssa.
Tarinan ydin on yhteistyössä ja jokaisen yksilöllisen taidon arvostamisessa, sillä yhdessä veljesten erilaiset lahjat toivat heille menestyksen ja onnen.
Satu „Neljä taitavaa veljestä“ on yksi Grimmin veljesten kokoelmista, ja se kertoo neljästä veljeksestä, jotka lähtevät oppimaan eri taitoja ja lopulta osoittavat osaamisensa kuninkaan tyttären pelastusoperaatiossa. Tarinan teemoja ja opetuksia voidaan tulkita monin eri tavoin:
Yhteistyön Merkitys: Veljesten tarina korostaa yhteistyön tärkeyttä. Jokaisen veljen yksittäinen taito on arvokas, mutta vasta yhdessä he pystyvät voittamaan haasteet ja pelastamaan prinsessan. Tämä opettaa, että monimutkaiset ongelmat ratkaistaan parhaiten hyödyntämällä eri alojen osaamista.
Itsensä Kehittäminen: Kukin veli oppii ainutlaatuisen taidon, mikä kuvastaa itsensä kehittämisen merkitystä. Tarina rohkaisee lukijoita etsimään omaa polkuaan ja panostamaan henkilökohtaisten kykyjen kehittämiseen.
Reiluus ja Oikeudenmukaisuus: Tarinan lopetus, jossa kuningas jakaa valtakuntansa tasan veljesten kesken, korostaa oikeudenmukaisuuden ja reiluuden arvoja. Vaikka heillä oli aluksi erimielisyyksiä, he löysivät ratkaisun, joka tyydytti kaikkia.
Eettiset Valinnat: Tarina pohtii myös eettisiä kysymyksiä, kuten esimerkiksi varkauden moraalisuutta. Vaikka yksi veljeksistä oppii varkaaksi, hänen taitoaan käytetään lopulta hyvään tarkoitukseen. Tarkoitus pyhittää keinot -ajatusta voidaan kyseenalaistaa, ja se herättää keskustelua oikean ja väärän rajoista.
Perhe ja Yhteisö: Tarina korostaa perheen merkitystä; vaikka veljekset lähtevät kukin omille teilleen, he palaavat yhteen perheenä. Isän viisaus ja kyky johdattaa poikiaan ovat keskeisiä elementtejä tarinassa.
Grimmin veljesten saduille tyypilliseen tapaan „Neljä taitavaa veljestä“ yhdistää taikaa, moraalisia opetuksia ja monitasoista symboliikkaa, mikä tarjoaa lukijoille sekä viihdettä että pohdittavaa.
„Neljä taitavaa veljestä“ on klassinen satu, jonka ovat kirjoittaneet Grimmin veljekset. Tässä sadussa käydään läpi nuorten miesten matkaa ja heidän taitojensa kehittymistä, mikä lopulta johtaa prinsessan pelastamiseen ja merkittävään palkintoon.
Kertomuksen moraaliset opetukset ja teemojen analyysi
Yhteistyön voima: Veljekset saavat esimerkin siitä, kuinka yhdistämällä voimansa ja taitonsa he voivat saavuttaa suuria asioita. Jokaisen veljen erikoistaito oli elintärkeä prinsessan pelastamisessa. Tämä korostaa yhteistyön ja tiimityön merkitystä.
Monimuotoisuus ja yksilöllisyys: Satu korostaa sitä, että erilaiset taidot ja kyvyt ovat arvokkaita ja tarpeellisia. Vaikka veljekset oppivat erilaisia ammatteja, heidän taitonsa olivat yhtä tärkeitä kokonaisuuden kannalta.
Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo: Kuningas tekee lopussa oikeudenmukaisen päätöksen antamalla kaikille veljeksille tunnustusta ja palkitsemalla heidät puolikkaalla kuningaskunnalla. Tämä korostaa ajatusta siitä, että oikeudenmukainen ratkaisu voi olla sellainen, jossa kaikille osapuolille annetaan tasapuolinen osuus.
Uraauurtavat ammatit: Sadun aikana veljekset lähtevät oppimaan „perinteettömiä“ ammatteja kuten varkaaksi tai tähtitieteilijäksi, mikä kuvaa kokeilevaa lähestymistapaa elämänvalinnoissa. Tämä myös osoittaa, että kaikki ammatit, vaikka ne olisivatkin yhteiskunnassa oudoksuttuja, voivat olla hyödyllisiä oikeassa tilanteessa.
Seikkailu itsensä löytämisessä: Jokainen veli käy läpi henkilökohtaisen matkan, jonka aikana he oppivat ja kasvavat. Tämä heijastaa ihmisen elinikäistä oppimista ja itsensä kehittämistä, jossa uusia taitoja ja kokemuksia kerrytetään matkan varrella.
Grimmin satujen tavoin „Neljä taitavaa veljestä“ ei ainoastaan viihdytä, vaan myös tarjoaa oppimismateriaalia tärkeistä elämän periaatteista, kuten monimuotoisuuden hyväksymisestä, oikeudenmukaisuudesta ja yhteistyön merkityksestä.
Vanhahtava suomi: Teksti on kirjoitettu vanhahtavalla suomen kielellä, mikä antaa sille historiallisen ja perinteikkään sävyn. Sanasto kuten „valtakunnassa“, „lohi-käärme“, ja „perehtyä“ sekä rakenteet kuten „mitä heistä kukin“ ovat esimerkkejä vanhasta kielenkäytöstä.
Dialogin käyttö: Sadussa käytetään paljon dialogia, mikä elävöittää kertomusta ja tuo esiin hahmojen persoonallisuuksia ja ajatuksia.
Kerronnallinen tyyli: Tarina etenee lineaarisesti, ja siinä on selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tämä tekee tarinasta helposti seurattavan ja perinteisen satumaisen.
Symbolismi: Tarina käyttää monia symbolisia elementtejä, kuten puun oksalla oleva pesä ja munat, jotka voivat viitata uuteen elämään tai alkuihin.
Yhteenvetona „Neljä taitavaa veljestä“ on monitasoinen satu, joka tarjoaa mielenkiintoisia teemoja ja opetuksia sekä rikkaan kielellisen rakenteen, joka juontaa juurensa perinteiseen kansansatuperinteeseen.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 129 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 653 |
| Käännökset | DE, EN, DA, ES, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 53.9 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 19 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 9.475 |
| Kirjeiden määrä | 7.827 |
| Lausemäärä | 70 |
| Sanamäärä | 1.307 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 18,67 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 461 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 35.3% |
| Tavujen määrä | 3.051 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,33 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 471 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 36% |
