Lasten lukuaika: 10 min
Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräs kuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorin niin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin, oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänen kasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä ja metsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuuman paahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakan lähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon, heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimman leikki-kalunsa taas käsiinsä.
Kuva: Oskar Herrfurth (1862-1934)Silloimpa kerran niin kävi, ett’ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett’ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: „mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?“ Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. „Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia,“ sanoi hän, „minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon.“ – „Rauhoitu, vain,“ vastasi sammakko, „ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus.“ – „Mitä vain tahdot, sammakko kulta,“ sanoi tyttö, „minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni.“ Sammakko vastasi, „sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, — jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos.“ – „Ah lupaampa,“ vakuutti tyttö, „sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni.“ Mutta hän ajatteli: „mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi.“
Tämän lupauksen saatuansa, pisti sammakko päänsä vetehen, sukelsi sinne alas ja palasi hetkisen kuluttua taas veden pinnalle, pitäen suussansa pallon, jonka se sitten heitti ruohikkohon. Kuninkaan-tytär vasta oli isoissaan, kun hän rakkaan leikki-kalunsa äkkäsi, sieppasi sen maasta ja juoksi sitten tiehensä. „Odota, odota,“ huusi sammakko, „ota minut mukaasi, minä en niin pääse juoksemaan, kuin sinä.“ Mutta mitäpä se tuosta hyötyi, että tarmonsa takaa „kuak kuak’iansa“ laski! tyttö ei ottanut sitä kuullaksensa, vaan riensi kotia ja oli pian unohtanut sammakko paran, jonka taas täytyi köntiä alas kaivohonsa.
Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, „plitsis, platsis,“ portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: „kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle.“ Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan.
Kuva: Oskar Herrfurth (1862-1934)Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: „lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?“ – „Eipä niinkään,“ tyttö vastasi, „ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä.“ – „Mitä sammakko sinusta tahtoo?“ – „Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni.“ Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi:
„Sä Prinsessa nuorin,
aukaise! muistatko, mitä
lupasit eilen
raikkaan lähteen luona? Sä Prinsessa nuorin,
aukaise.“
Silloin sanoi kuningas: „mitä olet luvannut, tulee sinun myös suorittaa; mene nyt laskemaan sammakkoa sisälle.“ Tyttö menikin sekä avasi oven, ja sisälle syöpsähti sammakko, yhä seuraten tyttöä, aina hänen tuolinsa viereen. Siinä se nyt istui huutaen: „nosta minut ylös syliisi.“ Tyttö viivytteli, kunnes viimein kuningas käski. Sammakko hyppäsi tuolilta pöydälle ja puhui: „lykkää kulta-taltrikkis lähemmäksi, jotta saatamme yhdessä syödä.“ Tuon hän toki teki, mutta selvästi näkyi, ett’ei hän sitä mielellään tehnyt. Sammakolle kyllä ruoka makealta maistui, mutta tytön tarttui kurkkuhun melkein joka suu-palanen. Viimein puhui sammakko: „jo nyt olen tarpeekseni syönyt ja olen väsyksissä, kanna minut huoneheses ja valmista silkki-vuotees, sinne maata pannaksemme.“
Kuva: Oskar Herrfurth (1862-1934)Silloin rupesi kuninkaan-tytär itkemään, hän pelkäsi tuota kylmää sammakkoa, johon hän ei uskaltanut edes koskeakkaan, ja joka kuitenkin nyt oli makuu-sijaksensa saava hänen kauniin puhtaan vuotehensa. Mutta vihastuen sanoi kuningas: „joka on sinua auttanut, jolloinka olit hädässä, sitä et sinä saa jälkeen-päin halveksia.“ Silloin tyttö sammakkoon tarttui kahdella sormella ja kantoi sen ylös huonehesensa, jossa hän sen laski nurkkahan. Mutta kun hän vuoteella makasi, tuli se köntien sekä saneli: „olenhan väsyksissä ja tahdompa nukkua yhtä hyvästi kuin sinäkin: nosta minut sinne tykösi taikka valitan isälles.“
Kuva: Oskar Herrfurth (1862-1934)Tästä tyttö silmittömäksi suuttui, nosti sammakon laattialta ja viskasi voimainsa takaa sen vasten seinää: „tuossa nyt olet levon saavuttava, sinä ilkeä sammakko.“
Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett’ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott’ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi:
„Heikki, tääll‘ turma on!“
„Ei, Prinssi turvass‘ on. Yks‘ vyö vain katkes‘, mun sydämmeni
mä sillä vyötin, kun, nähdessäni
teidät sammakko pahana,
se oli murheesta haljeta.“
Vielä kerran, jopa kaksikin, kuului matkalla rytinä, ja kuninkaan-poika aina yhä arveli vaunujen särkyneen, mutta vain vantehet katkesivat uskollisen Heikin sydämmen ympäriltä, koska hän näki herransa pelastetuksi ja taas onnellisena.
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki“ on Grimmin veljesten tunnettu satu, joka käsittelee lupauksia, muodonmuutoksia ja uskollisuutta. Sadun alussa nuori, kaunis prinsessa menettää kultaisen pallonsa syvään kaivoon. Lohduttaakseen hänen itkuaan, ruma sammakko lupaa noutaa pallon, jos prinsessa suostuu ottamaan hänet toverikseen ja kumppaniksi. Vaikka prinsessa epäröi, hän suostuu sammakon ehtoihin, mutta unohtaa pian lupauksensa, kun saa pallonsa takaisin.
Seuraavana päivänä sammakko kutsuu prinsessaa pitämään lupaustaan, mikä aluksi aiheuttaa hänelle ahdistusta ja inhoa. Kuningas kuitenkin neuvoo tytärtään pitämään lupauksensa. Vaikka vastahakoisesti, prinsessa jakaa ruokansa sammakon kanssa ja antaa sen nukkua vieressään. Viimein, raivostuttuaan sammakon jatkuvasta vaatimuksesta, prinsessa heittää sammakon seinää vasten. Odottamaton muodonmuutos tapahtuu, ja sammakko muuttuu komeaksi prinssiksi, joka paljastaa olevansa noidan noitumana. Vain prinsessa voi pelastaa hänet.
Prinssi ja prinsessa valmistautuvat matkustamaan prinssin valtakuntaan. Heidän kanssaan liittyy prinssin uskollinen palvelija Rauta-Heikki, joka on niin iloinen herransa vapautumisesta, että hänen surusta asettamansa rautavanteet murtuvat matkalla.
Satu korostaa sitä, että lupauksista on pidettävä kiinni ja että ulkoinen kauneus ei ole aina ainoa totuus. Samalla se kertoo uskollisuudesta ja ystävyyden voimasta muuntaa elämää konkreettisilla ja symbolisilla tavoilla.
„Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki“ on yksi Grimmin veljesten tunnetuimmista saduista, ja siitä on tehty monia erilaisia tulkintoja. Sadun keskeinen teema on lupauksen pitäminen ja sen seuraukset, sekä kätketyn potentiaalin näkeminen.
Lupauksen pitämisen tärkeys: Kuningas neuvoo tytärtään pitämään lupauksensa sammakolle, joka lopulta osoittautuu lumotuksi prinssiksi. Tämä korostaa, että sanaan tulee voida luottaa ja että se voi johtaa odottamattomiin mutta positiivisiin seurauksiin.
Ulkomuodon harhaisuus: Sadun opetus voi olla, että ulkonäkö voi pettää. Sammakko, joka näyttää rumalta ja vastenmieliseltä, onkin todellisuudessa kaunis prinssi. Tämä kannustaa katsomaan pintaa syvemmälle ja näkemään ihmisten tai asioiden todellisen arvon.
Kasvu ja kehitys: Kuninkaan tytär kasvaa ja kehittyy tarinan aikana, oppii vastuuta ja näkemään asioita eri näkökulmasta. Tämä kuvaa usein siirtymistä lapsuudesta aikuisuuteen.
Taian ja realismin yhdistyminen: Sadussa on kyse maagisista muodonmuutoksista ja lupauksista, jotka muuttuvat konkreettiseksi todellisuudeksi. Tämä voi kuvastaa sitä, kuinka ihmisten toiveet ja unelmat voivat toteutua arvaamattomilla tavoilla.
Uskollisuuden palkitseminen: Uskollinen Heikki kuvastaa vilpitöntä rakkautta ja uskollisuutta isäntäänsä kohtaan, ja hänen surunsa vaihtuu lopulta iloksi. Tämä osoittaa, että vilpitön uskollisuus ja rakkaus palkitaan lopulta.
Näiden tulkintojen lisäksi sadusta voisi löytää vielä lukuisia muita merkityksiä ja opetuksia. Jokainen lukija saattaa huomata erilaisia piirteitä ja arvoja riippuen omista kokemuksistaan ja näkemyksistään.
Grimmin veljesten satu „Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki“ on klassinen tarina, joka sisältää useita merkityksellisiä teemoja ja symboleja. Tässä on muutamia keskeisiä huomioita sadun kielestä ja sisällöstä:
Mytologiset elementit: Satu alkaa klassisella satualulla „Ennen muinoin“, mikä vie lukijan heti mielikuvitukselliseen maailmaan menneisyyden aikaan, jolloin toiveet ja magian läsnäolo olivat mahdollisia. Tarinan maailmassa on vielä puhuvia eläimiä ja taikuutta, mikä on tyypillistä Grimmin saduissa.
Symboliikka: Kulta-pallo symboloi usein täydellisyyttä, rikkautta tai menetettyä onnea. Kun se putoaa kaivoon, se kuvaa menetystä tai elämän tasapainon järkkymistä. Sammakko puolestaan edustaa muodonmuutoksia ja sisältää opetuksen siitä, että sisäinen kauneus ja arvo voivat olla piilossa rumuuden tai erikoisuuden alla.
Yhteiskunnalliset ja moraaliset teemat: Sadussa on vahva moraalinen opetus lupauksien pitämisestä ja vastuiden kantamisesta. Prinsessa oppii vaikeimman kautta arvostamaan ja kohtelemaan arvollisesti sitä, joka on ollut hänelle avuksi. Myös kuninkaan auktoriteetti tuo esiin aikakauden perhe- ja yhteiskuntarakenteet, joissa vanhempien sana ja kunnia olivat ensiarvoisen tärkeitä.
Muodonmuutokset: Näkyvin muodonmuutos tapahtuu, kun sammakko muuttuu prinssiksi. Tämä muodonmuutos voidaan nähdä symbolina henkilökohtaisesta kasvusta tai todellisen itsen paljastumisesta ulkoisten odotusten ja ennakkoluulojen takaa.
Emotionaalinen lataus ja kielellinen sävy: Grimmin satujen tyyliin kuuluu pelkistetty ja suora kielenkäyttö, joka luottaa voimakkaisiin tunteisiin ja yksinkertaisiin mutta vaikuttaviin kuvauksiin. Esimerkiksi prinsessan inho sammakkoa kohtaan ja kuninkaan vaatimukset ovat selkeästi kuvattuja, mikä alleviivaa hahmojen tunteita ja tekojen seurauksia.
Rauta-Heikin tarina: Uskollisen palvelijan, Heikin, sivutarina lisää syvyyttä tarinaan ystävyydestä, uskollisuudesta ja henkilökohtaisesta uhrautumisesta. Hänen kärsimyksensä ja ilonsa ilmentävät palvelijan lojaalisuutta ja palvelemisen arvoa, vahvistaen sadun teemoja rakkaudesta ja lunastuksesta.
Yhteenvetona „Sammakkokuningas ja Rauta-Heikki“ on satu, joka käsittelee muodonmuutosta, lupausten pitämistä ja ulkonäön harhaanjohtavuutta. Se on rikas monitasoisista symboleista ja sisällöltään opettavainen, kuten monet Grimmin veljesten tarinat.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 1 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 440 |
| Käännökset | DE, EN, EL, EL, DA, ES, FR, PT, FI, HU, IT, JA, NL, KO, PL, RO, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 56.2 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 19 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 7.634 |
| Kirjeiden määrä | 6.255 |
| Lausemäärä | 55 |
| Sanamäärä | 1.055 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 19,18 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 391 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 37.1% |
| Tavujen määrä | 2.420 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,29 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 382 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 36.2% |
