Lasten lukuaika: 10 min
Huomio: Tämä on pelottava tarina.
Oli muinoin velho ilkeä, joka köyhän ukon muotoiseksi muuttihe, kulki talosta taloon kerjäämässä sekä kaappasi mennessään kauniita tyttöjä. Kukaan ihminen ei tietänyt, mihin hän nämät vei, sillä heitä ei ikinä enään näkynyt. Kerta hän nyt astui erähäsen taloon, jonka isännällä oli kolme kaunista tytärtä. Ukko viheliäiseltä kerjäläis-paralta näytti ja kantoi selässänsä kontin, ikään-kuin ko’otaksensa siihen armo-lahjoja. Hän syötävää pyysi murusen, ja kun vanhin tytär tuli hänelle leivän-palaa antamaan, hän vain hiukan koski tyttöhön, ja tämä kohta hänen konttiinsa kopsahti. Sitten hän vilppaasti menojansa meni ja kantoi tyttösen kau’as, synkän metsän sydämmessä olevaan kotiinsa. Talossa kaikki oli kovin komeaa, ja ukko tytölle antoi, mitä tuo vain toivoi, sekä lausui hänelle: „täällä, armahaiseni sinun varmaankin tulee hyvä oltava, sillä saathan kaikkia, mitä sinua suinkin haluttaa!“ Muutaman päivän kuluttua hän sitten sanoi: „minun täytyy lähteä pois kotoa ja vähäksi aikaa jättää sinut tänne yksiksesi, tässä talon avaimet ovat; kaikkia katselemassa sinun täällä sopii käydä kaikkialla, paitsi siinä yhdessä huoneessa, johonka pääsee tällä avaimella; sinne sinua menemästä kiellän kuoleman-rangaistuksen uhalla.“ Antoipa hän tytölle myöskin munan, sanoen: „varjele visusti tätä munaa! ja parasta lienee, että sen aina kannat kädessäs, sillä jos se hukkaan joutuisi, tuosta syntyisi kova onnettomuus.“ Tyttö avaimen ja munan otti sekä lupasi hyvin toimittaa kaikki. Miehen lähdettyä hän taloa rupesi kiertelemään alikerrasta aikain aina ylisille saakka sekä katseli kaikki paikat; huoneet kullasta kiilsivät ja hopeasta hohtivat, eikä hän mielestänsä milloinkaan ollut niin loistavaa komeutta nähnyt. Viimein hän myös tuli tuon kielletyn oven eteen ja aikoipa astua ohitse, mutta nyt uteliaisuus hänen valtasi. Olipa hänellä avain ja sehän muitten tapainen, hän siis tuon pisti suulle sekä väännähti hiemasen, ja jopa ovi äkkiä aukeni. Mutta mitä hän, sisälle astuttuansa, tuolla näki? keski-laattialla ison, verisen kattilan, siinä palasiksi hakatuita ihmis-ruumiita, ja kattilan vieressä puu-pölkyn sekä sen päällä tuiki terävän kirveen. Tästä tyttö niin pahasti pelästyi, että muna hänen kädestänsä laattialle kopsahti. Hän kyllä munansa tuolta taas otti ja koetti pyyhkiä veren pois, mutta turhaan, se ihan kohta taas tuli näkyviin, – parastansa pannen hän siinä maar pyyhki ja hieroi, mutta eipä vain saanut vertä lähtemään.
Eikä aikaakaan, jopa tuli velho matkoiltaan kotia ja pyysi ensi tehtäväksensä tytöltä avaimen ja munan. Pelosta vavisten tyttö net hänelle antoi, ja mies noista punaisista pilkuista heti huomasi, että tuo veri-kammiossa oli ollut. „Koskas vastoin minun tahtoani olet kamarissa käynyt,“ sanoi hän, „täytyy sinun myös vastoin omaa tahtoas palata sinne takaisin. Sinun elämäs on nyt loppunsa näkevä.“ Sitten hän tytön viskasi maahan, laahasi hänet hiuksista veri-kammioon, asetti hänen päänsä pölkylle, katkaisi häneltä kaulan sekä hakkasi palasiksi ruumiin, että veri punaisena virtasi pitkin laattiaa, ja heittipä viimein palat muitten joukkohon kattilaan.
„Nytpä toista menen noutamaan,“ sanoi velho, muutti taas muotonsa ja tuli köyhänä ukkona äsken mainittuhun taloon kerjäämään. Silloin toinen tytär hänelle leipä-palasen toi, ja hän paljaalla koskemisellaan tytön kaappasi konttiinsa, sekä vei mennessänsä, kuten edellisenkin. Tämän ei paremmin käynyt kuin sisarenkaan, sillä uteliaisuus hänetkin valtasi, hän veri-kammiossa kävi ja täytyipä hänen, velhon palattua, heittää henkensä. Tuo sitten kotihinsa toi kolmannenkin sisaren. Mutta hän viekas ja viisas oli. Kun velho avaimen ja munan hänelle annettuaan oli pois lähtenyt, hän ensin munan pani tarkkaan taltehen, kävi sitten huoneita katsomassa ja meni viimein tuonne kiellettyyn kamariin. Ja voi! siellä vasta kauhea näky häntä kohtasi! Hänen molemmat rakkahat sisarensa kattilassa makasivat surkeasti surmattuina! Mutta hän kohta toimeen rupesi, haki heidän jäsenensä kokohon ja pani net paikoillensa, pään, ruumiin, käsi-varret ja sääret. Ja kun ei enään puuttunut mitään, jäsenet liikkua alkoivat ja liittyivät toisiinsa yhtehen; ja nuot molemmat tytöt silmänsä aukaisivat sekä muuttuivat taas eläviksi. Noh siinä nyt vasta iloissansa olivat, suutelivat ja syleilivät toisiansa! Sitten nuorin molemmat sisarensa vei kamarista ja pisti heidät piilohon. Mies ilkeä palattuansa avaimen sekä munan vaati, ja koskei niissä saattanut pienintäkään verenpilkkua selittää, sanoi hän: „sinä koetuksen olet kestänyt ja sentähden morsiamekseni pääset.“ Mutta nyt ei velho enään tytölle voinut mitään, vaan täytyipä hänen tehdä, mitä tuo vain tahtoi. „Hyvä se!“ vastasi siis tyttö, „sinun kuitenkin ensin täytyy isälleni ja äidilleni toimittaa kultaa kopallisen sekä itse kantaa selässäsi tuo koppa sinne; minä sillä välin täällä häitä valmistelen.“ Tuosta hän omaan kamariinsa meni, jonne oli kätkenyt sisarensa. „Jo nyt on,“ hän heille lausui, „tulemaisillansa se hetki, jolloin teidät saan pelastetuksi, tuo ilkiö on itse kantava teitä taas kotia; mutta lähettäkää, kohta perille päästyänne minulle tänne apua.“ Sitten hän molemmat laski yhteen koppahan, ajoi heidän päällensä kultaa niin kosolta, ettei heitä hiukkaakaan näkynyt, huusi huonehesen velhon ja sanoi hänelle: „kanna nyt kotihini tämä koppanen, mutta älä matkalla pysäy lepäämään sillä minä akkunasta katsoen sen kyllä heti huomaan.“
Velho selkäänsä nosti kopan ja läksi menemään, mutta tuo niin raskas oli, että hiki kasvoista tippui ja hän jo pelkäsi näännyksiin uupuvansa. Silloin hän kivelle istahti hiukan huoahtaaksensa, mutta kohta kopasta ääni huusi: „minä akkunasta katselen sekä näen, että sinä lepäämään rupeet, lähde heti liikkeelle!“ Velho morsiamensa luuli huutavan ja nousipa kohta tietä taas tallustelemaan. Toisen kerran hän vielä istumaan aikoi, mutta kuuluihan jälleen; „minä akkunastani katselen ja näen sinun levähtävän: lähde ihan heti liikkeelle!“ Ja milloin hän vain hiukankin pysähtyi, kohta tuo ääni taas huutamaan, kunnes hän hengästyneenä ja väsymyksestä, aivan uupumaisillaan viimein sai kopan kultineen tyttöineen kannetuksi heidän vanheimpansa talohon.
Mutta tuolla kotona morsian häitä valmisteli. Hän irvi-hampaisen pääkallon koristi koreaksi, kantoi sen ylis-kamariin sekä asetti akkunasta katselemaan. Kävipä tuosta velhon ystäviä piloihin käskemässä, ja tämän tehtyänsä hän hunaja-astiaan hyppäsi, ratkoi sieltä noustuaan polstarin auki sekä kierieli höyhenissä ja näyttipä nyt kumman-näköiseltä linnulta, jota ei kukaan ihminen saattanut tytöksi tuntea. Sitten hän omaan kotihinsa läksi menemään, ja tiellä häntä tuli vastaan joukko hää-vieraita, jotka kysyivät:
„Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?“
„Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä.“
„Mitäpä nyt tehnee morsian nuori?“
„La’assut on huonehet puhtaaksi
ja ullakon akkunasta katsoopi.“
Sitten hän kohtasi kotia palaavan yljän, joka myöskin kysyi:
„Kiikkerin lintu! mistä tulet sä?“
„Kiikki Kiikkeristä nyt tulen mä.“
„Mitäpä nyt tehnee morsiameni?“
„La’assut on huonehet puhtaaksi
ja ullakon akkunasta katsoopi.“
Ylkä sinne kohden katsahti ja näkyipä tuolla tuo koristettu pää-kallo. Tämän hän morsiameksensa luuli sekä tervehti sitä ystävällisesti noikaten. Mutta kun hän vierainensa oli huonehesen ehtinyt, silloin saapui sisarien lähettämä apu. Kaikki ovet nyt suljettiin, ettei kukaan pääsisi pakohon, ja sytytettiimpä huone, jossa sitten velho joukkoinensa paloi poroksi.
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
Tämä tarina on yksi Grimmin veljesten sadusta, joka tunnetaan nimellä „Outolintu“ tai „Kiikkerin lintu“. Se on klassinen esimerkki sadusta, jossa paha velho tai noita vangitsee tai yrittää vahingoittaa viattomia nuoria naisia, mutta lopulta hyvän ja ovelan sankarin ansiosta paha saa rangaistuksensa. Tällaiset sadut ovat usein täynnä taikuutta, moraalisia opetuksia ja yllättäviä käänteitä.
Sadun keskeisiä teemoja ovat uteliaisuuden vaara, älykkyys ja oveluus sekä oikeuden voitto. Kolme sisarta ovat tarinan keskiössä, ja heidän kohtalonsa riippuu heidän omista valinnoistaan. Ensimmäiset kaksi sisarta eivät pysty vastustamaan uteliaisuutta, mikä johtaa traagisiin seurauksiin, mutta kolmas sisar on viisaampi ja kekseliäämpi. Hän pystyy pelastamaan sisarensa ja lopulta kukistamaan pahan velhon.
Velho itse on klassinen satujen antagonisti, joka käyttää taikuuttaan kaapatakseen nuoria naisia omiin pahoihin tarkoituksiinsa. Hänen lopullinen tuhoutumisensa tarinan lopussa tuo oikeudenmukaisen päätöksen ja vapauttaa kaikki hänen kirouksistaan.
Tästä tarinasta voidaan löytää useita opetuksia, kuten sen, että uteliaisuus voi olla vaarallista, mutta myös sen, että oveluus ja rohkeus voivat johtaa voittoon jopa mahdottomilta tuntuvissa tilanteissa. Tarina myös korostaa hyvän ja pahan kamppailua, joka on tyypillinen teema Grimmin veljesten saduissa.
Tämä Grimmin veljesten satu, „Outolintu (Kiikkerin lintu)“, sisältää useita erityisiä teemoja ja symboleja, jotka ovat tyypillisiä heidän tarinoilleen.
Hyvä ja Paha: Velho edustaa puhdasta pahuutta, joka sieppaa nuoria naisia ja kohtaa heille karmean lopun. Hän personifioi uhkan, joka voi piillä tuttujen ja turvallisten paikkojen ulkopuolella („vieras vaara“). Tämä on tyypillinen elementti saduissa, joissa paha saa aina lopulta rangaistuksensa.
Utuisuus ja Uteliaisuus: Sadun päähenkilöiden uteliaisuus on kaksiteräinen miekka. Se paljastaa hirvittäviä totuuksia, mutta samalla se toimii myös keinona totuuden ja pelastuksen löytämiseen. Ensimmäiset kaksi sisarta menehtyvät uteliaisuutensa vuoksi, kun taas kolmas onnistuu uteliaisuutensa ansiosta löytämään ja pelastamaan sisarensa.
Selviytyjä ja Sankaritar: Kolmas sisar on selkeä sankaritar tässä tarinassa. Hänen neuvokkuutensa, uskalluksensa ja älykkyytensä johtavat paitsi hänen omien sisartensa pelastamiseen, myös velhon kukistamiseen. Hänen hahmonsa korostaa älyn, suunnittelun ja rohkeuden merkitystä vaikeuksien voittamisessa.
Identiteetti ja Muodonmuutos: Tarinassa toistuu elementti, jossa identiteettiä muutetaan tai piilotetaan. Velho muuttaa ulkomuotoaan köyhäksi ukoksi siepatakseen tyttöjä, ja nuorin sisar naamioituu „Kiikkerin linnuksi“ peittääkseen todellisen identiteettinsä. Nämä muodonmuutokset symboloivat petoksia ja toisaalta luovuuden käyttöä selviytymiskeinona.
Perhesiteet ja Rakkaus: Sisarusten välinen rakkaus ja yhteys ovat merkittävä voima, joka auttaa heitä selviytymään ja lopulta voittamaan pahan. Tämä teema korostaa perheen merkitystä turvana ja tukena.
Naisen Rooli ja Vallankäyttö: Satua voi myös tulkita näkökulmasta, jossa nuorimmat ja viisaimmat naishahmot pystyvät kääntämään tilanteen edukseen. Velhon vallan sortuu, kun nuorin sisar ottaa tilanteen hallintaansa, mikä voi heijastaa naisten voimaannuttamisen teemaa.
Kaiken kaikkiaan tämä satu yhdistää synkkiä ja fantastisia elementtejä, joissa korostuvat niin perinteiset kuin opettavaisetkin aineosat. Tämä voi vedota kuulijoihin tai lukijoihin, jotka arvostavat syviä symbolisia merkityksiä ja moraalisia opetuksia.
„Sadun kielellinen analyysi“: „Outolintu (Kiikkerin lintu)“ – Grimmin veljekset.
Tämä satu edustaa klassista Grimmin veljesten kertomaperinnettä, joka yhdistää taikuutta, jännitystä ja moraalisia opetuksia. Tarinassa yhdistyvät useat huomionarvoiset kielelliset ja temaattiset piirteet:
Kausaalinen rakenne ja perinteinen motiivi
Kertomus alkaa klassisella motiivilla: paha velho, joka sieppaa kauniita tyttäriä. Tämä on tyypillinen piirre Grimmin saduissa, joissa usein nähdään antagonisti viekkaana ja pelottavana hahmona. Satu sisältää selkeän alku-keskikohta-lopetus-rakenteen, joka on tyypillinen narratiivinen piirre tarinoissa, joissa on moraalinen opetus.
Kielikuvat ja symboliikka: Velhon valepukuinen rooli köyhänä ukkona toimii symbolina petollisuudelle ja naamioitumiselle.
Veri ja munat ovat voimakkaita symboleita: veri edustaa syyllisyyttä ja menetystä, kun taas muna symboloi haavoittuvuutta ja salaisuuksien paljastamista.
Draamaan ja jännitykseen perustuva juoni: Uteliaan mielen aiheuttamat seuraukset ovat tarinan keskiössä, missä uteliaisuus johtaa kuolemaan tai taitavuuteen. Jatkuva jännitysvelhon ja nuorimman tyttären kohtaamisissa pitää lukijan mielenkiinnon yllä.
Moraaliset opetukset: Satu esittää opetuksen uteliaisuuden ja uhkarohkeuden vaaroista, mutta myös neuvokkuuden ja nokkeluuden tärkeydestä. Elossa selviää se, joka käyttää järkeä ja välttää suorien käskyjen rikkomisen.
Kielelliset piirteet: Tarinassa käytetty kieli on rikasta ja muodollista, heijastaa aikakautensa kertomaperinnettä. Dialogi on niukkaa mutta korostaa kertomuksen tärkeitä hetkiä, erityisesti velhon ja tyttöjen välisissä kohtaamisissa.
Perinteiset kirjallisuuden ja sadun elementit: Sisältää elementtejä, kuten taikavoimat, kokeet (munan ja avaimen kanssa), näennäisesti ylittämättömät esteet ja lopulta onnellisen lopun hyville hahmoille.
Kokonaisuudessaan „Outolintu“ on monikerroksellinen satu, joka tarjoaa jännityksen lisäksi moraalista pohdintaa ja kuvallista kerrontaa, mikä on Grimmin veljeksille ominaista. Tarina heijastaa eurooppalaisia kansanperinteitä ja toimii esimerkkinä siitä, miten satuja voidaan käyttää opettavaisen viestin välittämiseen.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 46 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 311 |
| Käännökset | DE, EN, DA, ES, FR, PT, FI, IT, JA, NL, PL, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 53 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 19 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 7.434 |
| Kirjeiden määrä | 6.158 |
| Lausemäärä | 65 |
| Sanamäärä | 1.033 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 15,89 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 383 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 37.1% |
| Tavujen määrä | 2.422 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,34 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 382 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 37% |
