Lasten lukuaika: 5 min
Kukko ja kana pieni menivät muinoin yhdessä pähkinä-vuorelle ja päättivät keskenänsä, että kumpi vain ensiksi pähkinän löytäisi, hän siitä kumppanillensa jakaisi toisen puolen. Kana pian löysikin oikein tavattoman suuren pähkinän, mutta eipä tuosta mitään hiiskunutkaan, vaan tahtoi yksin syödä kaiken. Mutta tuopa oli niin suuri, ett’ei hän saanut sitä nieltyksi, vaan se kurkkuun istui, ja tästäpä nyt kana pelkäämähän, että ehkä tukehtuisi. Hän siis hätääntyneenä huusi: „kukko rakas; juokse, minkä suinkin jaksat, minulle vettä noutamaan, sillä muuten varmaankin tukehdun.“ Kukko lähti pötkimään kaivolle ja sanoi sinne ennätettyänsä: „kaivo kulta! anna minulle vettä! kanaseni pähkinä-vuorella makaa, hän on saanut suuren pähkinän kurkkuunsa ja ompi tukehtumaisillansa.“ Kaivo vastasi: „juokse ensin morsiamen luoksi sekä tuo sieltä punaista silkki-lankaa.“ Kukko morsiamen tykö juoksi ja sanoi sitten hänelle: „anna, kiltti morsian, minulle punaista silkki-lankaa! langan annan kaivolle, kaivo minulle vettä antaa ja veden minä kannan kanaselleni, joka pähkinä-vuorella makaa; hän on suuren pähkinän kurkkuunsa saanut sekä on nyt tukehtumaisillaan.“ Morsian vastasi: „juokse ensin noutamaan pikku kiehkuraani, joka jäi paju-pensahasen riippumaan.“ Nyt kukko pensaalle juoksi, otti oksalta kiehkuran ja toi sen morsiamelle, morsian antoi kukolle silkki-langan, langan vei kukko kaivolle ja kaivo hänelle antoi vettä. Kukko nyt veden kantoi kanallensa, mutta tuopa oli jo tukehtumaan ehtinyt ennen, kuin kukko perille pääsi, ja makasi nyt siinä liikahtamata, ihan hengetönnä. Tätäpä kukko niin kovasti suri, että se ääneensä itkemään rupesi, ja kaikki elävät tulivat kanan kovaa onnea surkuttelemaan; kuusi pientä hiirtä rakensi vähäiset vaunut, joissa kana oli haudalle vietävä, ja kun vaunut oli valmiiksi saatu, hiiret valjaihin menivät ja itse kukko istui ajajaksi. Mutta tiellä heitä kettu kohtasi. „Minne matkasi, kukko hyvä?“ – „Minä kanaani menen hautaamaan.“ – „Suvaitsetko minun tulla mukahasi?“
„Tule, mutta taakse istu,
täällä sinä liioin painat.“
Kettu nyt meni istumaan vaunujen ta’an ja sitten sinne vielä tuli susi, karhu, hirvi, jalopeura ja kaikkia metsän eläviä. Näin nyt kelpo vauhtia mentiin eteen-päin, kunnes tultiin erään puron rannalle. „Mitenkä tästä ylitse pääsemme?“ huudahti kukko. Siellä puron reunalla makasi oljen-korsi, joka sanoi: „minä sillaksi laskeun puron poikki, jotta saatatte ylitseni ajaa.“ Mutta kun nuot kuusi hiirtä tuli sillalle, luikahti niitten alta korsi, vaipuen vetehen, ja hiiret myöskin putosivat sinne sekä hukkuivat kaikki. Oltiimpa nyt taaskin pahassa pulassa, mutta nytpä hiili tuli apuansa tarjoamaan sanoen: „minähän laskeun virran poikki, että pääsette ylitseni toiselle puolelle.“ Sen hiili nyt tekikin, mutta kovaksi onneksi vesi siihen koski hiukkasen, josta se kihisten sammui ja kuoli. Kun kivi tämän havaitsi, tuon tuli kukko raukkaa sääli, ja se nyt laskeutui veden poikki. Silloin kukko itse meni vaunuja vetämään, mutta kun hän toiselle rannalle piankin päästyänsä oli kedolle laskenut kana vainajan ja sitten sinne koetti hinata myöskin noita toisia, jotka vaunujen takana istuivat, tämä hänelle liian raskaaksi kävi, kovin monta kun siinä oli painamassa, vaunut nyt takaisin vyöryivät ja niissä oliat toinen toisensa päällitse putosivat vetehen sekä hukkuivat kaikin. Kukko siis jäi yksin kuolleen kanansa kanssa, ja tälle hän nyt haudan kaivoi, laski vainajan sinne, laittoi haudalle kummun sekä istui siihen suremaan, kunnes itsekin kuoli; ja nytpä siis viimeinenkin oli Manan maihin muuttanut.
Learn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.Taustatiedot
Tulkinnat
Kieli
„Taustatietoa sadusta“: „Kanan kuolema“ – Grimmin veljekset
Satu „Kanan kuolema“ on yksi Grimmin veljesten kokoelmassa olevista tarinoista. Tämä satu kertoo ystävyydestä, ahneudesta ja menetyksestä. Tarinan keskiössä ovat kukko ja kana, jotka yhdessä lähtevät pähkinävuorelle aikeenaan jakaa löytämänsä pähkinät keskenään. Kuitenkin, kun kana löytää suuren pähkinän, ahneus vie voiton ja se yrittää syödä pähkinän yksin, mikä johtaa kohtalokkaaseen tilanteeseen: pähkinä jää kanaa kurkkuun ja uhkaa tukehduttaa sen.
Kukko rientää auttamaan ja lähtee hakemaan vettä toivoen voivansa pelastaa kanan. Tämä pelastusoperaatio johtaa ketjuun tapahtumia, joissa kukko joutuu neuvottelemaan kaivon, morsiamen, pajupensaan ja lopulta eläinten kanssa. Kukon matkalla avuksi tarjoutuvat monet metsäneläimet ja esineet, mutta yrityksistä huolimatta yritys pelastaa kana ei onnistu, ja kana kuolee. Surunmurtamana kukko yhdessä muiden eläinten kanssa ryhtyy hautaamaan kanaa.
Matkalla hautajaisiin sattuu kuitenkin onnettomuuksia, ja lopulta kaikki mukana olleet eläimet hukkuvat yrittäessään ylittää puron. Satu päättyy surullisesti, kun kukko yksinään haudattuaan kanansa, istuutuu haudan äärelle ja lopulta kuolee itse suruun.
Tämä satu heijastaa perinteisiä opettavaisia elementtejä, kuten varoittavaa tarinaa ahneudesta ja yhteistyön puutteesta. Se korostaa myös kankeutta ja epäonnistumista yrityksissä pelastaa tilanne. Tässä Grimmin veljesten sadussa voi nähdä synkkiä sävyjä, mutta samalla se tarjoaa pohdintaa elämän arvoista ja valinnoista.
Grimm-veljesten sadussa „Kanan kuolema“ on kyseessä tarina kanaan ja kukon ystävyydestä sekä ahneudesta, joka johtaa traagiseen lopputulokseen. Sadussa kana löytää suuren pähkinän, mutta ei halua jakaa sitä kukon kanssa. Ahneus johtaa siihen, että kana yrittää syödä pähkinän yksin, mutta tukehduttuaan kuolee. Kukko yrittää pelastaa kanan, mutta kaikki hänen ponnistelunsa osoittautuvat turhiksi. Lopulta kanalle järjestetään hautajaiset, joihin metsän eläimet osallistuvat, mutta matkalla tapahtuvien vastoinkäymisten vuoksi kaikki hukkuvat.
Sadussa on opettavainen moraali ahneuden ja itsekkyyden vaaroista. Kanan halu pitää koko pähkinä itsellään johtaa sen tuhoon, ja kukon suru menetyksestä saa hänet itkemään ääneen muiden eläinten surressa mukana. Tapahtumaketju korostaa yhteisöllisyyden merkitystä, mutta myös kohtalon väistämättömyyttä ja kuinka pienistä vääristä valinnoista voi seurata suuria menetyksiä.
Tarina voidaan nähdä myös allegoriana siitä, miten yhteistyön puute ja liian myöhään saapuva apu voivat johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Kanan kuoleman jälkeen myös kukko menettää elämänsä merkityksen ja kuolee surusta. Samalla tavalla häviää koko tragedian myötä mukana olleiden eläinten yhteisö.
Grimm-veljesten „Kanan kuolema“ on klassinen satu, jossa yhdistyy opettavainen moraali ja perinteinen tarinankerronta. Tässä sadussa kana löytää jättiläismäisen pähkinän, mutta ahneutensa vuoksi yrittää syödä sen yksin, mikä johtaa traagisiin seurauksiin.
Teemat ja opetukset: Tarina käsittelee ahneutta, yhteistyön merkitystä ja avunannon tärkeyttä. Kana ei jakanut löytämäänsä pähkinää kukon kanssa, mikä lopulta johti tämän tukehtumiseen. Tämä kuvastaa ahneuden seurauksia ja korostaa, miksi jakaminen ja yhteistyö ovat keskeisiä arvoja.
Rakenteen analyysi: Sadussa on selkeä lineaarinen rakenne, jossa ongelma (kanan tukehtuminen) eskaloituu, kun kukko yrittää epätoivoisesti saada apua useilta eri tahoilta. Jokainen kohtaus ja hahmo tuo mukanaan uuden esteen, mikä luo sadulle jännitteisen ja opettavaisen kaaren.
Hahmojen rooli: Kuko edustaa uskollisuutta ja avuliaisuutta, ja hän on valmis tekemään kaiken pelastaakseen kanansa. Toiset eläinhahmot, kuten kettu, susi ja karhu, liittyvät joukkoon kuin symboloiden eri inhimillisiä piirteitä, kuten uteliaisuutta ja seurallisuutta.
Kielellinen tyyli: Kieli on suorasukaista ja yksinkertaista, kuten kansansaduissa usein on. Dialogi on lyhyttä ja ytimekästä, mikä sopii hyvin sadun opettavaiseen luonteeseen. Toistot korostavat hahmojen epätoivoista tilannetta ja lisäävät tarinaan draamaa.
Symbolismi: Pähkinä voidaan nähdä ahneuden symbolina, ja tarinan lopussa puron ylitys kielii haasteista, jotka ovat ylitsepääsemättömiä ilman yhteistyötä. Hiirten, korsien, hiilen ja kiven kautta esitetään tapa, jolla luonnon elementit voivat tarjota apua tai aiheuttaa uusia esteitä.
Sadussa on samalla tavalla opettavaista ja surullista henkeä kuin monissa muissa Grimm-veljesten tarinoissa, joissa usein käsitellään ihmismielen heikkouksia ja niistä seuraavia oppimisen paikkoja.
Tiedot tieteellistä analyysiä varten
Tunnusluku | Arvo |
|---|---|
| Märä | KHM 80 |
| Aarne-Thompson-Uther Indeksi | ATU Typ 2021 |
| Käännökset | DE, EN, DA, ES, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RU, TR, VI, ZH |
| Björnssonin luettavuusindeksi | 50.1 |
| Flesch-Reading-Ease Indeksi | 0 |
| Flesch–Kincaid Grade-Level | 12 |
| Gunning Fog Indeksi | 18.9 |
| Coleman–Liau Indeksi | 12 |
| SMOG Indeksi | 12 |
| Automaattinen luettavuusindeksi | 12 |
| Merkkimäärä | 3.575 |
| Kirjeiden määrä | 2.940 |
| Lausemäärä | 30 |
| Sanamäärä | 505 |
| Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa | 16,83 |
| Sanat, joissa on yli 6 kirjainta | 168 |
| Pitkien sanojen prosenttiosuus | 33.3% |
| Tavujen määrä | 1.135 |
| Keskimääräinen tavu sanaa kohti | 2,25 |
| Kolme tavua sisältävät sanat | 153 |
| Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus | 30.3% |
