Childstories.org
  • 1
  • Kaikki Grimm
    Satuja
  • 2
  • Lajiteltu
    lukuajan mukaan
  • 3
  • Täydellinen
    ääneen lukemiseen
Viisasta väkeä
Grimm Märchen

Viisasta väkeä - Satu Grimmin veljekset

Lasten lukuaika: 11 min

Eräänä päivänä otti muuan talonpoika nurkasta koivukeppinsä ja sanoi vaimollehen: „kuules Kaisaseni! minä nyt vieraihin lähden ja palaan kotia vasta kolmen päivän päästä. Jos karja-kauppias sillä välin tänne poikkee ja tahtoo ostaa meidän lehmämme, sopii sinun net myydä pois, mutta älä millään muotoa niitä jätä vähemmästä, kuin kahdestasadasta markasta; muista se vain!“ – „Mene sinä toki huoleti,“ vastasi vaimo, „kyllähän minä tuon asian toimitan.“ – „No niin, akkaseni!“ sanoi mies, „sinä pienenä kakarana kerran päistikkaa kopsahdit laattiahan, ja siitä sinun on pääs vähän viirossa vielä tänäkin hetkenä. Mutta sen mä sinulle vakuutan että, jos sinä jonkun hullutuksen teet, minä selkä-nahkaa aivan siniseksi sivallan, maalia ollenkaan käyttämätä, paljaalla tällä sauvalla, joka nyt on kädessäni, ja tuleepa tuo maalaus kumminkin koko vuosikauden pysymään haihtumata; usko pois se!“ Tämän sanottuansa mies matkoihinsa meni.

Seuraavana aamuna tuli karja-kauppias, eikä vaimon tarvinnut hänen kanssaan pitkiä puheita pitää, sillä tämä lehmiä katseltuansa ja kuultuaan hinnan sanoi kohta: „sen minä halusta maksan, sillä, näin ystäväin kesken sanoen, tuon net kyllä kannattavat. Minä kohta vien elukat mukahani.“ Kauppias nyt irroitti lehmät kytkyestä ja ajoi net navetasta ulos. Kun hän sitten pihan veräjästä oli lähtemäisillänsä, vaimo häntä takin-hiasta kaappasi ja virkkoi: „teidän ensin täytyy minulle antaa kaksisataa markkaa, muutoin en minä suinkaan teitä laske pihasta pois.“ – „Oikein niin!“ vastasi mies, „minulta vain on raha-kukkaroni kotia unohtunut. Mutta olkaa aivan huoleti, minä teille täyden vakuuden heitän, kunnes maksamaan tulen; kaksi lehmää otan mukaani, mutta kolmannen jätän tänne teidän haltuunne, joten saatte kelpo takauksen.“ Vaimosta tämä aivan hyvältä näytti, hän miehen laski lehminensä menemään ja ajatteli itseksensä: „nyt maar Hannu vasta mieliinsä tulee nähdessään, miten minä olen viisahasti menetellyt.“ Kolmantena päivänä talonpoika tuli kotia, niin-kuin oli luvannutkin, ja kysyi kohta, oliko vaimo myynyt lehmät. „Olen kuin olenkin, rakas Hannuseni,“ vastasi tämä, „ja kahdestasadasta markasta, kuten määräsit. Tuskimpa tuon arvoisia olivatkaan, mutta mies net otti ihan tinkimätä.“ – „Missä on rahat?“ kysäsi talonpoika. „Net eivät vielä ole minulla,“ vastasi vaimo, „sillä kauppias oli raha-kukkaronsa unohtanut kotia, mutta lupasipa hän piankin tulla maksamaan ja heitti minulle oikein oivan pantin.“ – „Noh minkähän merkillisen?“ – „Yhden noista kolmesta lehmästä; sitä ei hän saa ennen, kuin on toisista hinta suoritettu. Minä oikein viisaan työn tein: pidimpä täällä pienimmän, joka vähimmällä ruo’alla toimeen tulee.“ Nytpä talonpoika kovasti vihastui ja nosti sauvansa korkealle, aikoen ruveta tuohon uhattuun maalaamis-työhön. Yhtäkkiä hän kuitenkin sauvan laski laattiaa vasten ja sanoi: „sinä tyhmin houkkio olet, mitä koko maan päällä löytyy, mutta minun tulee sinua sääli. Tahdon sentähden mennä maantielle kolmeksi päivää odottamaan, tapaisinko ketään sinua tyhmempää. Jos tuo minulta onnistuu, pääset selkä-saunasta, mutta jollen tuommoista tapaa sinä täysin määrin olet perivä ansaitun palkkasi.“

Talonpoika sitten meni valta-maantielle, istahti tien viereen kivelle ja odotti, mitä oli tuleva. Silloin häntä läheni häkki-rattahat ja niissä seisoa törötti akka, vaikka hänen kylläkin olisi sopinut istua, rattailla kun oli olki-lyhde, taikka kävellä härkänsä vieressä, sitä taluttamassa. Talonpoika ajatteli: „tuo varmaankin on yksi sitä lajia, jommoisia minä haen,“ hypähti ylös istualtaan ja juoksi rattahien etehen sinne tänne, ikään-kuin järjen viassa oleva. „Mitä te siinä puuhaatte, kummiveljeni?“ kysyi akka, „minä en teitä tunne; mistähän te tulette?“ – „Mitenkä te minua tuntisittekaan, minä alas taivaasta olen pudota kopsahtanut,“ vastasi mies, „enkä tiedä, kuinka sinne taas pääsisin; ehkä te tulisitte minua kyyditsemään?“ – „Eihän sovi,“ pani akka, vastaukseksi, „minä en tietä osaa. Mutta koska te taivaasta tulette, te ken-tiesi tiedätte kertoa, miten jaksaa ukko vainajani, joka jo kolme vuotta on siellä ollut; varmaankin olette hänen nähneet.“ – „Olen maar minä tuon tavannut, mutta eipä kaikkien ihmisten sovi käydä hyvin. Hän lampurina ompi ja nuot lammas kullat hänelle paljon hääräämistä tuottavat; ne vuorille karkaavat ja eksyvät erä-maahan, ja hänen täytyy noitten perästä juoksennella sekä hakea net taas kokohon. Repaleissa hän myös käypi, ja vaate-rääsyt ehkä piankin peräti putoavat hänen yltänsä. Eikä räätäliä siellä ole yhtään, sillä eipä Pyhä Pietari tuonne laske ketään semmoista, kuten jo sadustakin tietänette.“ – „Kuka maar tuon olisi aavistanutkaan!“ huudahti akka, „minä riennän teille tuomaan hänen juhla-takkiansa, se siellä kotona riippuu kaapissa ja ompi vielä aivan uhallinen pidettäväksi. Tehkää se hyvä työ, että mennessänne viette takin hänelle.“ – „Eipä tuo käy laatuhun,“ vakuutti talonpoika, „taivahasen ei saa viedä vaattehia, net ovella otetaan tuojalta pois.“ – „Tietkääs!“ sanoi siihen akka, „minä juuri olen kauniit nisuni myynyt ja niistä saanut kelpo rahasumman, tämän minä ukolleni lähetän. Jos te kukkaron pistätte hänen taskuunsa, ei sitä kukaan huomaa.“ – „Jollei tuo muuten luonnistu,“ vastasi talonpoika, „kyllähän minäkin sen toimitan teidän mieliksenne.“ – „Jääkää siis tänne istumaan vähäksi aikaa,“ pyysi muija, „minä kotia lähden kukkaroani noutamaan; ihan kohta minä luoksenne palaan, empä mene olki-lyhteelle istumaan, vaan seison rattaillani, jotta juhta parka huokeammalla pääsisi.“ Hän sitten härkäänsä tokutti astumaan, ja talonpoika ajatteli: „tuossapa hyvä pöhkö-pään alku! Jos muori todellakin rahat tuopi, sopii minun vaimoni kiittää onneansa, sillä pääseepä hän selkä-saunaa saamasta.“ Eikä aikaakaan, johan akka tuli juosten ja toi rahansa, pisti itse net miehen taskuhun, lausuipa vielä hänelle tuhansia kiitoksia hänen avuliaisuudestansa sekä läksi sitten tiehensä.

Kotia taas tultuaan mummo tapasi poikansa, joka oli pellolta palannut. Tälle hän kertoi, mitä ihmeellisiä asioita oli nähnyt ja kuullut, sekä lisäsi vielä: „olen maar siitä oikein iloissani, että näin luonnikkaasti sain ukko paralleni hiukan lähetetyksi; kuka maar olisi aavistanutkaan, että hän taivaissa mitään tietäisi puuttehesta.“ Poika kummastuksesta oikein ällistyi ja sanoi: „äiti kultaseni! eipä joka päivä tänne alas tule taivaan-asujamia, minä kohta lähden hakemaan, vieläkö tämän miehen löytäisin; häneltä saan kuulla, miltä taivaissa näyttää ja mitenkä siellä työt tehdään.“ Sitten hän hevosen satuloitsi ja ratsasti kiiruimman kautta pois kotoa sekä tapasikin tuon talonpojan, joka istui kukkaro kädessä, paju- pensaan juurella, rahojansa lukemassa. „Oletteko,“ huusi hänelle poika, „sen miehen nähneet, joka taivaista on tullut?“ – „Olen,“ vastasi talonpoika, „hän on taas lähtenyt paluumatkalle ja kiivennyt ylös tuonne vuorelle, josta väli käypi vähän lyhyemmäksi. Ehkä hänen kuitenkin vielä saavutatte, jos ratsastatte aika vauhtia.“ – „Voi sentään!“ sanoi poika, „minä koko päivän olen raskaassa työssä hääriellyt, ja tämä ratsastaminen minun on pannut aivan uuvuksihin; te tuon miehen tunnette, olkaa siis hyvä, istukaa minun hevoseni selkään ja kehoittakaatte häntä tänne tulemaan.“ – „Ahaa!“ ajatteli talonpoika, „ompa tuossakin yksi, jonka pää parka on ajatusta vallan vailla.“ – „Miksi maar olisin teidän mieltänne noudattamata,“ sanoi hän, hyppäsi hevosen selkään ja ratsasti menojansa aika kierua. Poika jäi sinne istumaan, kunnes tuli yö, mutta eipä talonpoikaa kuulunut. „Varmaankin,“ arveli hän itseksensä, „on miehen ollut niin kova kiiru taivaihin takaisin, ett’ei hän enään ole joutunut tänne palaamaan, ja talonpoika arvattavasti on hänelle hevosen heittänyt isälleni vietäväksi.“ Hän siis läksi kotia ja kertoi äidillensä, mitenkä oli käynyt, ja että hän oli isällensä lähettänyt hevosen, jott’ei muka ukon aina tarvitsisi jalka-patikkaa tallustella. „Sinä oikein kelpo työn teit,“ vastasi äiti, „sinulla vielä on notkeat sääret ja joudathan kyllä nuoremmakses liikkua jalkaisin.“

Päästyänsä kotia talonpoika hevosen pani navettaan pantiksi jätetyn lehmän rinnalle, meni sitten vaimonsa luoksi ja sanoi: „noh Kaisa! sepä sinun onnea, että tapasin kaksi, jotka ovat sinua vielä tyhmempiä; tämän kerran sinulta löylytys jääpi saamata, mutta minä sen säästän toistaiseksi.“ Sitten hän viritti piippunsa, istui noja-tuoliin ja sanoi: „tämä vasta oli hyvä kauppa, kahden laihan lehmän verosta minulla nyt on lihava hevonen ja vieläpä rahaa aika kukkarollinen. Jos tyhmyys aina näin paljon tuottaisi, minä sitä halustakin pitäisin suuressa kunniassa.“ Noin tuo talonpoika ajatteli, mutta sinä yksinkertaisista varmaankin pidät enemmän.

LanguagesLearn languages. Double-tap on a word.Learn languages in context with Childstories.org and Deepl.com.

Taustatiedot

Tulkinnat

Kieli

„Viisasta väkeä“ on satu, joka kuuluu Grimmin veljesten kokoelmaan. Tässä tarinassa tarkastellaan ihmisten tyhmyyttä ja hyväuskoisuutta humoristisella tavalla. Satu alkaa talonpojan antaessa vaimolleen ohjeet myydä lehmiä vähintään tiettyyn hintaan hänen poissaolonsa aikana. Talonpoika kuitenkin kyseenalaistaa vaimonsa kyvyn hoitaa asiaa oikein, koska epäilee hänen olevan hieman yksinkertainen.

Vaimo onnistuu myymään lehmät, mutta tekee huonon sopimuksen, jossa hän päästää kauppiaan viemään kaksi lehmää ilman maksua, saaden pantiksi vain yhden lehmän. Talonpoika palaa kotiin ja harmistuu tapahtuneesta, päättäen etsiä maantiellä vielä tyhmemmän henkilön kolmen päivän aikana, jotta voisi antaa vaimolleen anteeksi.

Tarinassa kohdataan useita hyväuskoisia hahmoja, kuten vaimo, joka lähettää edesmenneelle miehelleen rahaa muka „taivaaseen“ yksin tavatulle talonpojalle, ja poika, joka puolestaan antaa hevosensa samalle miehelle uskoessaan sen viedään isälleen taivaisiin helpottamaan tämän elämää. Talonpojan matka päättyy siihen, että hän palaa kotiin rikkaampana ja tyytyväisempänä, havaitessaan kuinka monenlaista tyhmyyttä ja hyväuskoisuutta maailma voikaan pitää sisällään.

Tarinassa „Viisasta väkeä“, joka on otettu Grimm-veljesten satujen kokoelmasta, käsitellään humoristisesti ihmisten typeryyttä ja kuinka talonpoika matkaa etsimään vaimoaan tyhmempää henkilöä. Kertomus alkaa siitä, kun talonpoika antaa vaimolleen ohjeet lehmien myymisestä, mutta vaimo tekee kaupanteossa erikoisen päätöksen. Hän antaa kauppiaalle kaksi lehmää ja pitää yhden takuuna, kunnes rahat on maksettu, vaikka kauppias ei jättänyt mitään muuta vakuudeksi.

Talonpoika lähtee etsimään vaimoaan hölmömpää henkilöä, ja törmää useisiin kummallisiin hahmoihin. Ensin hän kohtaa naisen, joka uskoo talonpoikaa taivaasta pudonneeksi ja antaa tälle rahakukkaronsa vietäväksi edesmennelle miehelleen taivaaseen. Myöhemmin talonpoika kohtaa pojan, joka lopulta antaa hevosensa talonpojalle uskoen tämän vievän sen hänen isälleen taivaaseen.

Tarina päättyy siihen, että talonpoika palaa kotiin tyytyväisenä tehtyyn „kauppaan“ ja toteaa löytäneensä kaksi henkilöä, jotka olivat vaimoaan tyhmempiä. Hän tekee johtopäätöksen, että typeryydestäkin voi joskus olla hyötyä.

Tässä tarinassa on kyse ihmisten naiiviuudesta ja siitä, miten jotkut voivat hyötyä toisten hyväuskoisuudesta. Kertomus leikittelee ajatuksella siitä, kuka onkaan se kaikkein typerin, ja miten tätä typeryyttä voidaan väärinkäyttää. Pienellä kiertotavalla tarina muistuttaa meitä siitä, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää ja joskus voi hyötyäkin muiden yksinkertaisuudesta, jos vain osaa käyttää tilaisuuden hyväkseen.

Tämä „Viisasta väkeä“ -satu Grimmin veljeksiltä on perinteinen kansantarina, joka pureutuu ihmisten hyväuskoisuuteen ja yksinkertaisuuteen sekä siihen, miten älykkyyttä ja tyhmyyttä voidaan kääntää edukseen. Sadun keskeisenä teemana on talonpojan vaimo, jonka sinisilmäisyyttä ja yksinkertaisuutta käytetään hyväksi, mutta lopulta talonpoika löytää vielä häntäkin „tyhmempiä“ ihmisiä, jolloin tarina kääntyy komediaksi ihmisten kustannuksella.

Dialogin Käyttö: Satu perustuu pitkälti dialogiin, mikä luo elävän kerronnan ja tekee tarinasta helposti seurattavan. Hahmojen puheenvuorot antavat niille persoonallisuutta ja rytmittävät tarinaa.

Kielelliset Ilmaukset: Sadussa käytetään vanhahtavaa ja paikoin murteellista kieltä, mikä heijastaa sen kansanperinteen juuria ja tekee kertomuksesta autenttisen tuntuisen. Esimerkiksi lauseet kuten „sinä pienenä kakarana kerran päistikkaa kopsahdit laattiahan“ tuovat esiin vanhan kansanpuheen sävyn.

Komedia ja Ironia: Tarina rakentuu ironian ja komedian ympärille. Talonpoika, joka moittii vaimoaan tyhmyydestä, löytää itsensä tilanteesta, jossa voi hyödyntää muiden yksinkertaisuutta. Tässä syntyy ovela komediallinen kierre.

Opetukset ja Moraali: Satu sisältää piilotettuja opetuksia ja moraalia, joita usein kansantarinoissa esiintyy. Se varoittaa luottamasta sokeasti vieraiden vilpittömyyteen ja muistuttaa, että huolimatta viisaudestaan, kukaan ei ole täysin suojassa typeryyden siunatulta sekamelskalta.

Symbolit: Lehmät, saunareissu ja hevosen vaihtuminen – nämä kaikki toimivat symboleina resurssien, päättäväisyyden ja sattumanvaraisen onnen vaihtuvuudesta elämässä.

Rakenteellinen Kehitys: Sadun rakenne on lineaarinen, ja se etenee ongelmasta ratkaisun kautta huipentumaan, missä talonpoika palaa vaimonsa luokse ja ilmoittaa välttäneensä selkäsaunan, vaikka samalla ilmaisee nauttivansa „tyhmyydestä“, kunhan se tuottaa taloudellista hyötyä.

Kaiken kaikkiaan „Viisasta väkeä“ -satu on runsaasti kielellisiä ja temaattisia kerroksia sisältävä tarina, joka tarjoaa tarkan katsauksen inhimilliseen typeryyteen ja oveluuteen huvittavassa ja oivaltavassa muodossa.


Tiedot tieteellistä analyysiä varten

Tunnusluku
Arvo
MäräKHM 104
Aarne-Thompson-Uther IndeksiATU Typ 1384
KäännöksetDE, EN, DA, ES, PT, FI, HU, IT, JA, NL, PL, RU, TR, VI, ZH
Björnssonin luettavuusindeksi51.1
Flesch-Reading-Ease Indeksi0
Flesch–Kincaid Grade-Level12
Gunning Fog Indeksi19
Coleman–Liau Indeksi12
SMOG Indeksi12
Automaattinen luettavuusindeksi12
Merkkimäärä8.683
Kirjeiden määrä7.090
Lausemäärä75
Sanamäärä1.198
Keskimääräinen sanojen määrä lauseessa15,97
Sanat, joissa on yli 6 kirjainta421
Pitkien sanojen prosenttiosuus35.1%
Tavujen määrä2.772
Keskimääräinen tavu sanaa kohti2,31
Kolme tavua sisältävät sanat424
Kolmen tavun sanojen prosenttiosuus35.4%
Kysymyksiä, kommentteja tai kokemusraportteja?

Parhaat satuja

Tekijänoikeus © 2025 -   Meistä | Tietosuoja |Kaikki oikeudet pidätetään childstories.org

Keine Internetverbindung


Sie sind nicht mit dem Internet verbunden. Bitte überprüfen Sie Ihre Netzwerkverbindung.


Versuchen Sie Folgendes:


  • 1. Prüfen Sie Ihr Netzwerkkabel, ihren Router oder Ihr Smartphone

  • 2. Aktivieren Sie ihre Mobile Daten -oder WLAN-Verbindung erneut

  • 3. Prüfen Sie das Signal an Ihrem Standort

  • 4. Führen Sie eine Netzwerkdiagnose durch