Kolmen käärmeen lehdet - Satu Grimmin veljekset

Olipa kerran köyhä mies, joka ei enää kyennyt elättämään ainoaa poikaansa. Silloin poika sanoi: „Rakas isä, meillä menee niin huonosti, että olen sinulle taakka. Mieluummin menisin pois ja katsoisin, miten voisin ansaita elantoni.“

Niinpä isä antoi hänelle siunauksensa ja jätti hänet suurella surulla hyvästi. Tällä kertaa mahtavan valtakunnan kuningas oli sodassa, ja nuorukainen liittyi hänen palvelukseensa ja lähti hänen kanssaan taisteluun. Ja kun hän saapui vihollisen eteen, syttyi taistelu ja suuri vaara, ja rankkasadetta satoi, kunnes hänen toverinsa kaatuivat joka puolelta, ja kun johtajakin sai surmansa, jäljelle jääneet olivat aikeissa paeta, mutta nuorukainen astui esiin, puhui rohkeasti heille ja huusi: „Emme anna isänmaamme tuhoutua!“

Sitten muut seurasivat häntä, ja hän jatkoi vauhtiaan ja voitti vihollisen. Kuningas kuuli, että voitto oli yksin hänen ansiota, korotti hänet kaikkien muiden yläpuolelle, antoi hänelle suuria aarteita ja teki hänestä kuningaskunnan ensimmäisen.

Kuninkaalla oli tytär, joka oli hyvin kaunis, mutta myös hyvin omituinen. Hän oli vannonut, ettei ottaisi herrakseen ja aviomiehekseen ketään, joka ei luvannut haudata itseään elävältä hänen kanssaan, jos hän kuolisi ensin.

„Jos hän rakastaa minua koko sydämestään“, hän sanoi, „mitä hyötyä elämästä hänelle sen jälkeen on?“ Hän puolestaan ​​tekisi samoin, ja jos hän kuolisi ensin, hän menisi hautaan hänen kanssaan. Tämä outo vala oli tähän asti pelottanut pois kaikki kosiskelijat, mutta nuorukainen lumosi niin paljon hänen kauneudestaan, ettei hän välittänyt mistään, vaan pyysi häntä hänen isältään.

– Mutta tiedätkö, mitä sinun täytyy luvata? sanoi kuningas. – Minut täytyy haudata hänen kanssaan, hän vastasi, – vaikka eläisinkin häntä pidempään, mutta rakkauteni on niin suuri, etten välitä vaarasta. Silloin kuningas suostui, ja häät vietettiin suurella loistolla.

He elivät nyt jonkin aikaa onnellisina ja tyytyväisinä toistensa kanssa, kunnes tapahtui, että nuori kuningatar sairastui vakavaan sairauteen, eikä kukaan lääkäri voinut häntä auttaa. Ja kun kuningatar makasi kuolleena siinä, nuori kuningas muisti, mitä hän oli ollut velvollinen lupaamaan, ja kauhistui siitä, että hänen täytyi maata elävältä haudassa, mutta pakoa ei ollut.

Kuningas oli asettanut vartijoita kaikille porteille, eikä hänen kohtaloaan voinut välttää. Kun ruumis haudattavaksi määrätty päivä koitti, hänet vietiin sen kanssa alas kuninkaalliseen holviin, ja sitten ovi suljettiin ja salvattiin. Arkun lähellä seisoi pöytä, jolla oli neljä kynttilää, neljä leipää ja neljä viinipulloa, ja kun tämä ruoka loppuisi, hänen täytyisi kuolla nälkään.

Ja nyt hän istui siinä täynnä tuskaa ja murhetta, söi joka päivä vain pienen palan leipää, joi vain kulauksen viiniä, ja näki kuitenkin kuoleman joka päivä lähestyvän. Näin katsellessaan eteensä hän näki käärmeen ryömivän holvin nurkasta ja lähestyvän ruumista. Ja kun hän luuli sen tulevan jyrsimään sitä, hän veti miekkansa ja sanoi: „Niin kauan kuin elän, älä koske häneen“, ja leikkasi käärmeen kolmeen osaan.

Jonkin ajan kuluttua toinen käärme ryömi ulos reiästä, ja nähdessään toisen makaavan kuolleena ja palasina, se palasi takaisin, mutta palasi pian takaisin kolme vihreää lehteä suussaan. Sitten se otti käärmeen kolme palaa, asetti ne yhteen, kuten niiden pitikin olla, ja asetti yhden lehdistä jokaisen haavan päälle.

Heti irtileikatut osat liittyivät yhteen, käärme liikkui ja heräsi jälleen eloon, ja molemmat kiiruhtivat yhdessä pois. Lehdet jäivät maahan lojumaan, ja onnettoman miehen, joka oli tätä kaikkea seurannut, mieleen tuli halu tietää, voisiko lehtien ihmeellinen voima, joka oli herättänyt käärmeen jälleen eloon, samalla tavalla hyödyttää ihmistä.

Niinpä hän poimi lehdet ja laski toisen niistä kuolleen vaimonsa suulle ja kaksi muuta hänen silmilleen. Ja tuskin hän oli tehnyt tämän, kun veri kiehui hänen suonissaan, nousi hänen kalpeille kasvoilleen ja värjäsi ne uudelleen.

Sitten hän veti henkeä, avasi silmänsä ja sanoi: „Voi luoja, missä minä olen?“ „Olet kanssani, rakas vaimoni“, mies vastasi ja kertoi hänelle, kuinka kaikki oli tapahtunut ja kuinka hän oli herättänyt hänet henkiin. Sitten hän antoi hänelle viiniä ja leipää, ja kun hän oli saanut voimansa takaisin, hän nosti hänet ylös ja he menivät ovelle ja koputtivat ja huusivat niin kovaa, että vartijat kuulivat sen ja kertoivat kuninkaalle.

Kuningas itse tuli alas ja avasi oven, ja siellä hän löysi molemmat vahvoina ja terveinä, ja iloitsi heidän kanssaan siitä, että nyt kaikki suru oli ohi. Nuori kuningas otti kuitenkin kolme käärmeenlehteä mukaansa, antoi ne palvelijalle ja sanoi: „Säilytä niitä minulle huolellisesti ja kanna niitä aina mukanasi; kuka tietää, missä vaikeudessa ne vielä meille voivat olla avuksi!“

Hänen vaimossaan oli kuitenkin tapahtunut muutos; herätettyään henkiin, näytti siltä kuin kaikki rakkaus miestään kohtaan olisi kadonnut hänen sydämestään. Jonkin ajan kuluttua, kun tämä halusi tehdä merimatkan vanhan isänsä luokse ja he olivat nousseet laivaan, vaimo unohti suuren rakkauden ja uskollisuuden, jota tämä oli osoittanut hänelle ja joka oli pelastanut hänet kuolemalta, ja hänestä tuli ilkeämielinen taipumus kipparia kohtaan.

Ja kerran, kun nuori kuningas makasi siinä nukkumassa, hän kutsui kipparin luokseen ja tarttui nukkujaa päästä, ja kippari tarttui häntä jaloista, ja niin he heittivät hänet mereen.

Kun häpeällinen teko oli tehty, hän sanoi: „Palataanpa nyt kotiin ja sanotaan, että hän kuoli matkalla. Ylistän ja ylistän sinua isälleni niin paljon, että hän antaa minut sinulle ja tekee sinusta kruununsa perillisen.“

Mutta uskollinen palvelija, joka oli nähnyt kaiken heidän tekemänsä, heidän näkymättömissä, irrotti pienen veneen laivasta, nousi siihen, purjehti isäntänsä perään ja antoi pettureiden mennä. Hän nosti ruumiin ylös ja kolmen mukanaan kantamansa käärmeenlehden avulla, jotka hän asetti silmien ja suun päälle, hän onneksi herätti nuoren kuninkaan henkiin.

He molemmat soutivat kaikin voimin yötä päivää, ja heidän pieni veneensä lensi niin nopeasti, että he ehtivät vanhan kuninkaan luo ennen muita. Tämä hämmästyi nähdessään heidän tulevan yksin ja kysyi, mitä heille oli tapahtunut.

Saatuaan tietää tyttärensä pahuudesta hän sanoi: „En voi uskoa, että hän on käyttäytynyt niin huonosti, mutta totuus tulee pian ilmi“, ja käski molempia menemään salaiseen kammioon ja pysymään piilossa kaikilta.

Pian sen jälkeen suuri laiva saapui purjehtien sisään, ja jumalaton nainen ilmestyi isänsä eteen huolestuneen näköisenä. Isä kysyi: „Miksi tulet takaisin yksin? Missä miehesi on?“

– Voi, rakas isä, hän vastasi, palaan kotiin suuressa surussa. Matkan aikana mieheni sairastui yhtäkkiä ja kuoli, ja ellei hyvä kippari olisi auttanut minua, olisin käynyt huonosti. Hän oli läsnä hänen kuollessaan ja voi kertoa teille kaiken.

Kuningas sanoi: „Minä herätän kuolleet eloon“, avasi kammion ja käski heidän kahden tulla ulos. Nähdessään miehensä nainen järkyttyi ukkosenpurkauksesta, lankesi polvilleen ja anoi armoa.

Kuningas sanoi: ”Ei ole armoa. Hän oli valmis kuolemaan kanssasi ja herätti sinut henkiin, mutta sinä murhasit hänet hänen unessaan ja saat ansaitsemasi palkkion.” Sitten hänet sijoitettiin rikoskumppaninsa kanssa laivaan, joka oli lävistetty reikillä, ja lähetettiin merelle, missä he pian upposivat aaltoihin.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Tähtitaalerit

Käärmesatuja

Makea puuro

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten