Kettu ja hevonen - Satu Grimmin veljekset

Eräällä talonpojalla oli uskollinen hevonen, joka oli käynyt vanhaksi eikä enää kyennyt tekemään työtä. Niinpä hänen isäntänsä ei enää antanut hänelle mitään syötävää ja sanoi: „En todellakaan voi enää käyttää sinua hyväkseni, mutta tarkoitan silti sinulle hyvää. Jos osoitat olevasi vielä tarpeeksi vahva tuomaan minulle leijonan tänne, elätän sinut, mutta nyt mene pois tallistani.“ Ja niin hän ajoi hevosen takaa avoimelle maalle. Hevonen oli surullinen ja meni metsään etsimään sieltä suojaa säältä. Silloin kettu kohtasi sen ja sanoi: „Miksi painutat päätäsi noin ja kuljet yksin?“ „Voi“, vastasi hevonen, „ahneus ja uskollisuus eivät sovi yhteen samassa talossa. Isäntäni on unohtanut, mitä palveluksia olen hänelle tehnyt niin monien vuosien ajan, ja koska en enää osaa kyntää hyvin, hän ei anna minulle enää ruokaa ja on ajanut minut ulos.“ „Antamatta sinulle mahdollisuutta?“ kysyi kettu. „Sattuma oli huono. Hän sanoi, jos olisin vielä tarpeeksi vahva tuomaan hänelle leijonan, hän pitäisi minut, mutta hän tietää hyvin, etten voi tehdä sitä.“ Kettu sanoi: „Minä autan sinua, makaa vain alas, ojentaudu kuin olisit kuollut, äläkä liiku.“ Hevonen teki niin kuin kettu halusi, ja kettu meni leijonan luo, jonka luola oli lähellä, ja sanoi: „Tuolla ulkona makaa kuollut hevonen, tule vain minun mukaani, saat runsaan aterian.“ Leijona meni sen mukana, ja kun he molemmat seisoivat hevosen vieressä, kettu sanoi: „Loppujen lopuksi sinulla ei ole täällä kovin mukavaa – kerronpa sinulle mitä – kiinnitän sen sinuun hännästä, ja sitten voit raahata sen luolasi ja syödä sen rauhassa.“

Tämä neuvo miellytti leijonaa: se makasi makuulla, ja jotta kettu voisi sitoa hevosen siihen kiinni, se pysyi aivan hiljaa. Mutta kettu sitoi leijonan jalat yhteen hevosen hännällä ja väänsi ja kiinnitti ne niin tiukasti ja lujasti, ettei mikään voima voinut sitä rikkoa. Kun kettu oli saanut työnsä valmiiksi, hän koputti hevosta olkapäähän ja sanoi: „Vedä, valkoinen hevonen, vedä.“ Silloin hevonen hyppäsi heti ylös ja veti leijonan mukaansa. Leijona alkoi karjua niin, että kaikki metsän linnut lensivät kauhuissaan pois, mutta hevonen antoi sen karjua ja veti leijonan mukaansa maan yli isäntänsä ovelle. Kun isäntä näki leijonan, hän tuli paremmalle mielelle ja sanoi hevoselle: „Sinä jäät minun luokseni ja pärjäät hyvin“, ja hän antoi sille runsaasti ruokaa, kunnes se kuoli.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Paimenpoika

Seitsemän korppia

Tähtitaalerit

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten