Olki, hiili ja papu - Satu Grimmin veljekset

Eräässä kylässä asui köyhä vanha nainen, joka oli kerännyt lautasellisen papuja ja halusi keittää ne. Niinpä hän teki tulen tulisijaansa ja sytytti sen kourallisella olkia, jotta se palaisi nopeammin. Kun hän kaatoi papuja pannuun, yksi putosi hänen huomaamattaan ja makasi maassa oljenkorren viereen, ja pian sen jälkeen palava hiili hyppäsi tulesta alas heidän luokseen. Silloin olki säpsähti ja sanoi: „Rakkaat ystävät, mistä te tulette tänne?“ Hiili vastasi: „Onneksi hyppäsin tulesta, ja jos en olisi päässyt pakoon voimalla, kuolemani olisi ollut varma, olisin palanut tuhkaksi.“ Papu sanoi: „Minäkin pääsin pakenemaan kokonaisen nahkaleivän kanssa, mutta jos vanha nainen olisi saanut minut pannuun, minusta olisi tullut armottomasti lientä, kuten tovereistani.“ „Ja olisiko minun kohtaloni kohdannut parempi?“ kysyi olki. „Vanha nainen on tuhonnut kaikki veljeni tulessa ja savussa; hän otti heistä kuusikymmentä kerralla ja vei heidän henkensä. Onneksi minä lipsahdin hänen sormiensa välistä.“

„Mutta mitä meidän nyt pitää tehdä?“ kysyi hiili.

– Mielestäni, vastasi papu, – koska olemme niin onnekkaasti välttyneet kuolemalta, meidän tulisi pysyä yhdessä kuin hyvät toverit, ja jottei meitä täällä kohtaisi uusi onnettomuus, meidän pitäisi lähteä yhdessä pois ja palata vieraaseen maahan.

Ehdotus miellytti kahta muuta, ja he lähtivät matkaan yhdessä. Pian he kuitenkin saapuivat pienelle purolle, ja koska siellä ei ollut siltaa tai lankkua, he eivät tienneet, miten pääsisivät sen yli. Olki iski hyvään ajatukseen ja sanoi: „Minä käyn suoraan yli, ja sitten voit kävellä minun päälläni kuin siltaa pitkin.“

Olki siis venyi rannalta toiselle, ja kiihkeäluonteinen hiilimies kompastui rohkeasti vasta rakennetulle sillalle. Mutta kun hän oli päässyt keskelle siltaa ja kuuli veden kohinaa allaan, hän pelkäsi ja seisoi paikallaan eikä uskaltanut pidemmälle. Olki kuitenkin alkoi palaa, katkesi kahteen osaan ja putosi puroon. Hiili lipesi hänen perässään, sihisi hänen noustessaan veteen ja henkäisi viimeisen kerran. Papu, joka oli viisaasti jäänyt rannalle, ei voinut olla nauramatta tapahtumalle, ei pystynyt lopettamaan ja nauroi niin sydämellisesti, että puhkesi. Hänkin olisi ollut lopussa, ellei onnekkaasti räätäli, joka oli matkalla työn perässä, olisi istunut lepäämään puron rannalle. Koska hänellä oli myötätuntoinen sydän, hän otti esiin neulan ja langan ja ompeli papun yhteen. Papu kiitti häntä kauniisti, mutta koska räätäli käytti mustaa lankaa, kaikilla pavuilla on siitä lähtien musta sauma.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Jaa

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Kanan kuolema

Paimenpoika

Tähtitaalerit

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten