Ryöväri sulhanen - Satu Grimmin veljekset

Olipa kerran mylläri, jolla oli kaunis tytär. Kun tämä oli kasvanut aikuiseksi, mylläri toivoi, että tyttärellä olisi elanto ja että hän olisi hyvin naimisissa. Hän ajatteli: „Jos joku hyvä kosija tulee ja pyytää häntä, annan hänet hänelle.“

Ei kauan sen jälkeen paikalle saapui kosija, joka näytti olevan hyvin rikas, ja koska mylläri ei löytänyt hänestä mitään vikaa, lupasi hän tyttärensä tälle. Neiti ei kuitenkaan pitänyt hänestä aivan niin paljon kuin tytön tulisi pitää miehestä, jonka kanssa hän on kihloissa, eikä luottanut häneen lainkaan.

Aina kun hän näki hänet tai ajatteli häntä, hän tunsi salaa kauhua. Kerran mies sanoi hänelle: „Sinä olet kihlattuni, etkä kuitenkaan ole kertaakaan käynyt luonani.“ Neito vastasi: „En tiedä, missä talosi on.“

Silloin sulhanen sanoi: „Minun taloni on tuolla ulkona pimeässä metsässä.“ Tyttö koetti puolustella itseään, sanoen, ettei löytänyt tietä sinne. Sulhanen sanoi: „Ensi sunnuntaina sinun täytyy tulla sinne minun luokseni; olen jo kutsunut vieraat, ja minä ripottelen tuhkaa, jotta löytäisit tiesi metsän läpi.“

Kun sunnuntai koitti ja neidon täytyi lähteä matkaan, hänestä tuli hyvin levoton, hän ei itsekään tiennyt tarkalleen miksi, ja merkitäkseen tiensä hän täytti molemmat taskunsa herneillä ja linsseillä. Metsän suulla oli tuhkaa, ja hän seurasi sitä, mutta joka askeleella hän heitti pari hernettä maahan. Hän käveli melkein koko päivän, kunnes saapui metsän keskelle, missä oli pimeintä, ja siellä seisoi yksinäinen talo, josta hän ei pitänyt, sillä se näytti niin pimeältä ja synkältä. Hän meni sisään taloon, mutta sisällä ei ollut ketään, ja vallitsi täydellinen hiljaisuus. Yhtäkkiä ääni huusi:

„Käänny takaisin, käänny takaisin, rakas neito, „Te menette tänne murhaajan taloon.“

Neito katsoi ylös ja näki, että ääni tuli linnulta, joka riippui häkissä seinällä. Jälleen se huusi:

„Käänny takaisin, käänny takaisin, rakas neito, „Te menette tänne murhaajan taloon.“

Sitten nuori neito kulki huoneesta toiseen ja käveli koko talon läpi, mutta se oli aivan tyhjä eikä siellä näkynyt yhtäkään ihmistä. Vihdoin hän saapui kellariin, ja siellä istui erittäin vanha nainen, jonka pää lakkaamatta vapisi.

„Ettekö voi kertoa minulle“, sanoi neito, „asuuko sulhaseni täällä?“

– Voi, raukka lapsi, vastasi vanha nainen, – minne olet tullut? Olet murhaajan luolassa. Luulet olevasi pian naimisiin menevä morsian, mutta aiot pitää hääsi kuolemalla. Katso, minut on pakotettu laittamaan sinne suuri padan vedellä, ja kun he saavat sinut valtaansa, he silpovat sinut armottomasti kappaleiksi, keittävät sinut ja syövät sinut, sillä he syövät ihmislihaa. Jos en sääli sinua ja pelasta sinua, olet kadotettu.

Sitten vanha nainen johdatti hänet suuren sianlauman taakse, missä häntä ei näkynyt. „Ole hiljaa kuin hiiri“, hän sanoi, „älä pidä ääntä äläkä liiku, tai kaikki on ohi. Yöllä, kun rosvot nukkuvat, me pääsemme pakoon; olen kauan odottanut tilaisuutta.“

Tuskin tämä oli tehty, kun jumalaton miehistö palasi kotiin. He raahasivat mukanaan toisen nuoren tytön. He olivat humalassa eivätkä välittäneet hänen huudoistaan ​​ja valituksistaan. He antoivat hänelle juotavaksi viiniä, kolme lasillista täyttä, yhden lasillisen valkoviiniä, yhden lasillisen punaviiniä ja yhden lasillisen keltaviiniä, ja tämän sanottuaan hänen sydämensä halkesi kahtia. Sitten he repivät hänen hienot vaatteensa, laskivat hänet pöydälle, leikkasivat hänen kauniin ruumiinsa paloiksi ja ripottelivat niiden päälle suolaa.

Raukka morsian tynnyrin takana vapisi ja vapisi, sillä hän näki oikein hyvin, minkä kohtalon rosvot olivat hänelle määränneet. Yksi heistä huomasi murhatun tytön pikkusormessa kultaisen sormuksen, ja koska se ei heti irronnut, hän otti kirveen ja leikkasi sormen irti. Mutta se ponnahti ilmaan, yli tynnyrin ja putosi suoraan morsiamen rintaan. Rosvo otti kynttilän ja aikoi etsiä sitä, mutta ei löytänyt sitä. Sitten toinen heistä sanoi: „Oletko katsonut suuren tynnyrinpään taakse?“ Mutta vanha nainen huusi: „Tule hakemaan jotain syötävää ja lopeta etsiminen aamuun asti, sormi ei karkaa käsistäsi.“

Silloin rosvot sanoivat: „Vanha nainen on oikeassa“, ja luopuivat etsiskelystään ja istuutuivat syömään. Vanha nainen kaatoi unihaudukkeen heidän viiniinsä, niin että he pian asettuivat kellariin pitkäkseen nukkumaan ja kuorsasivat. Kuultuaan tämän morsian tuli esiin sianlauvan takaa ja hänen täytyi astua nukkujien yli, sillä he makasivat riveissä maassa, ja suuri oli hänen pelkonsa herättää joku heistä. Mutta Jumala auttoi häntä, ja hän pääsi turvallisesti yli.

Vanha nainen nousi hänen kanssaan ylös, avasi ovet, ja he kiiruhtivat ulos murhaajien luolasta kaikella mahdollisella nopeudella. Tuuli oli puhaltanut pois sirotellun tuhkan, mutta herneet ja linssit olivat itäneet ja kasvaneet ja näyttivät heille tien kuunvalossa. He kävelivät koko yön, kunnes aamulla saapuivat myllylle, ja silloin neito kertoi isälleen kaiken tarkalleen niin kuin oli tapahtunut.

Kun hääpäivä koitti, sulhanen ilmestyi paikalle, ja mylläri oli kutsunut kaikki sukulaisensa ja ystävänsä. Kun he istuivat pöydässä, jokaista pyydettiin kertomaan jotakin. Morsian istui hiljaa eikä sanonut mitään. Sitten sulhanen sanoi morsiamelle: „Kuule, rakas, etkö tiedä mitään? Kerro meille jotakin, kuten muutkin.“ Morsian vastasi: „Sitten kerron unen. Kävelin yksin metsän läpi ja lopulta tulin taloon, jossa ei ollut yhtäkään elävää sielua, mutta seinällä oli lintu häkissä, joka huusi:

„Käänny takaisin, käänny takaisin, rakas neito, „Te menette tänne murhaajan taloon.“

Ja tämä huusi vielä kerran. „Rakkaani, näin tästä vain unta. Sitten kävin läpi kaikki huoneet, ja ne olivat kaikki tyhjiä, ja niissä oli jotain niin kamalaa! Lopulta menin alas kellariin, ja siellä istui hyvin, hyvin vanha nainen, jonka pää vapisi; kysyin häneltä: „Asuuko sulhaseni tässä talossa?“

Hän vastasi: „Voi, raukka lapsi, olet joutunut murhaajan luolaan. Sulhasesi asuu täällä, mutta hän hakkaa sinut kappaleiksi ja tappaa sinut, ja sitten hän kypsentää ja syö sinut.“ Rakas, näin tästä vain unta. Mutta vanha nainen piilotti minut suuren sianpään taakse, ja tuskin olin piilossa, kun rosvot tulivat kotiin raahaten mukanaan neidon, jolle he antoivat juotavaksi kolmenlaista viiniä, valkoista, punaista ja keltaista, ja hänen sydämensä särkyi kahtia. Rakas, näin tästä vain unta. Sen jälkeen he riisuivat hänen kauniit vaatteensa ja hakkasivat hänen kauniin ruumiinsa kappaleiksi pöydälle ja ripottelivat niihin suolaa. Rakas, näin tästä vain unta. Ja yksi rosvoista näki, että hänen pikkusormessaan oli vielä sormus, ja koska sitä oli vaikea vetää pois, hän otti kirveen ja katkaisi sen, mutta sormi hyppäsi ilmaan ja hyppäsi suuren sianpään taakse ja putosi rintaani. Ja tuossa on sormi, jossa on sormus!“ Ja näillä sanoilla hän veti sen esiin ja näytti sitä läsnäolijoille.

Ryöstäjä, joka oli tämän tarinan aikana kalpennut tuhkan kalpeaksi, hyppäsi ylös ja halusi paeta, mutta vieraat pitivät hänestä kiinni ja luovuttivat hänet oikeuden eteen. Sitten hänet ja koko hänen joukkonsa teloitettiin häpeällisten tekojensa vuoksi.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Käärmesatuja

Seitsemän korppia

Paimenpoika

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten