Vanha mies nuortui uudelleen - Satu Grimmin veljekset

Aikana, jolloin Herramme vielä vaelsi tällä maan päällä, hän ja Pyhä Pietari pysähtyivät eräänä iltana sepän luona ja saivat ilmaisen majoituksen. Sitten tapahtui, että köyhä kerjäläinen, jota ikä ja heikkous tuskin ahdistivat, tuli tähän taloon ja pyysi almuja sepältä. Pyhä Pietari tunsi myötätuntoa häntä kohtaan ja sanoi: „Herra ja opettaja, jos sinulle sopii, paranna hänen vaivansa, jotta hän voisi ansaita itselleen leivän.“

Herra sanoi ystävällisesti: ”Seppä, lainaa minulle ahjoasi ja laita minulle hiiliä, niin teen tästä sairaasta vanhasta miehestä taas nuoren.” Seppä oli varsin halukas, ja Pyhä Pietari puhalsi palkeita, ja kun hiilituli leimahti suureksi ja korkeaksi, Herramme otti pienen vanhan miehen, työnsi hänet ahjoon hehkuvan tulen keskelle, niin että hän hehkuin kuin ruusupensas, ja ylisti Jumalaa kovalla äänellä.

Sen jälkeen herra meni sammutusastiaan, laski hehkuvan pienen miehen siihen niin, että vesi peitti hänet, ja jäähdytettyään hänet huolellisesti hän antoi hänelle siunauksensa, kun katso, pieni mies hyppäsi vikkelästi ulos, näyttäen raikkaalta, suoralta, terveeltä ja kuin hän olisi vasta kaksikymmentävuotias. Seppä, joka oli kaikkea tarkkaavaisesti ja tarkkaavaisesti seurannut, kutsui heidät kaikki illalliselle. Hänellä oli kuitenkin vanha puolisokea, kömpelö anoppi, joka meni nuorukaisen luo ja kysyi hyvin vakavasti, oliko tuli polttanut häntä paljon.

Hän vastasi, ettei ollut koskaan tuntenut oloaan näin mukavaksi ja että hän oli istunut punaisessa kuumuudessa kuin viileässä kasteessa. Nuoren miehen sanat kaikuivat vanhan naisen korvissa koko yön, ja seuraavana aamuna, kun herra oli jälleen lähtenyt matkaansa ja kiittänyt sydämellisesti seppää, tämä ajatteli, että voisi samalla tavalla nuorentaa vanhaa anoppiaan, koska hän oli niin tarkkaan seurannut kaikkea ja se kuului hänen ammattiinsa. Niinpä hän huusi kysyäkseen, haluaisiko tämäkin hypellä ympäriinsä kuin kahdeksantoistavuotias tyttö. Nainen vastasi: „Koko sydämestäni, koska nuorukainen on selvinnyt siitä niin hyvin.“

Niinpä seppä teki suuren nuotion ja työnsi vanhan naisen siihen, ja tämä kiemurteli ympäriinsä ja päästi hirvittäviä murhanhuutoja. „Istu paikallasi; miksi kirkut ja hyppelet noin?“ hän huusi, ja puhuessaan puhalsi palkeita uudelleen, kunnes kaikki naisen ryysylät olivat palaneet. Vanha nainen itki taukoamatta, ja seppä ajatteli itsekseen: „Minulla ei ole aivan oikeaa taitoa“, ja otti naisen ulos ja heitti hänet jäähtyvään ammeeseen.

Sitten hän huusi niin kovaa, että yläkerran sepän vaimo ja hänen miniänsä kuulivat sen, ja he juoksivat molemmat alakertaan ja näkivät vanhan naisen makaavan kasana sammutusastiassa, ulvovan ja kirkuvan, kasvot ryppyiset, kurttuiset ja aivan muodottomat. Silloin nuo kaksi, jotka molemmat olivat raskaana, pelästyivät niin paljon, että samana yönä syntyi kaksi poikaa, jotka eivät olleet ihmisten, vaan apinoiden kaltaisia, ja he juoksivat metsään, ja heistä syntyi apinarotu.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Seitsemän korppia

Käärmesatuja

Kanan kuolema

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten