Jättiläinen ja räätäli - Satu Grimmin veljekset

Muuan räätäli, joka oli hyvä kerskumaan, mutta huono itse teoissaan, otti päähänsä lähteä joksikin aikaa ulkomaille katselemaan maailmaa. Heti kun hän sen pystyi tekemään, hän jätti työpajansa ja vaelteli matkaansa, halki kukkuloiden ja laaksojen, joskus tänne, joskus sinne, mutta aina edestakaisin. Kerran ulkona ollessaan hän näki sinisessä kaukaisuudessa jyrkän kukkulan ja sen takana pilviin ulottuvan tornin, joka kohosi villistä, pimeästä metsästä. „Jyrinää ja salamointia“, räätäli huusi, „mitä tuo on?“ Ja koska uteliaisuus häntä voimakkaasti kutisti, hän meni rohkeasti sitä kohti.

Mutta mikä sai räätälin avaamaan silmänsä ja suunsa tullessaan lähelle tornia, oli nähdä, että tornilla oli jalat, ja se hyppäsi yhdellä loikalla jyrkän mäen yli ja seisoi nyt kuin kaikkivoipa jättiläinen hänen edessään. „Mitä sinä täältä tarvitset, sinä pieni kärpäsenjalka?“ jättiläinen huudahti äänellä, joka oli kuin jylisevä jyrinä joka puolelta. Räätäli valitti: „Haluan vain katsella ympärilleni ja nähdä, voinko ansaita itselleni palan leipää tässä metsässä.“ „Jos sitä etsit“, sanoi jättiläinen, „niin saatat saada paikan minun luonani.“

– Jos on pakko, miksipä ei? Minkä palkan minä sitten saan? – Saat kuulla, minkä palkan sinä saat. Joka vuosi kolmesataakuusikymmentäviisi päivää, ja karkausvuonna yksi lisää. Sopiiko se sinulle? – Selvä, vastasi räätäli ja ajatteli mielessään, – miehen täytyy leikata takkinsa kankaan mukaan; minä yritän päästä pois niin nopeasti kuin pystyn. Tähän jättiläinen sanoi hänelle: – Mene, pikku ryysyinen, ja hae minulle kannu vettä.

– Eikö minun olisi parempi tuoda kaivo heti ja lähde myös? kysyi kerskuri ja meni kannulla veden luo. – Mitä! Kaivo ja lähde myös, murahti jättiläinen parrassaan, sillä hän oli melko pelkurimainen ja tyhmä, ja alkoi pelätä. – Tuo lurjus ei ole hölmö, hänellä on velho ruumiissaan. Ole varuillasi, vanha Hans, tämä ei ole sinulle mikään palvelija. Kun räätäli oli tuonut veden, jättiläinen käski hänen mennä metsään, sahata pari puupölkkyä ja tuoda ne takaisin. – Miksi ei koko metsää kerralla, yhdellä iskulla. Koko metsää, nuoria ja vanhoja, kaikkea mitä siellä on, sekä karheaa että sileää? kysyi pieni räätäli ja meni hakkaamaan puita. – Mitä! Koko metsää, nuoria ja vanhoja, kaikkea mitä siellä on, sekä karheaa että sileää, ja kaivoa ja sen lähdettä myös, murahti herkkäuskoinen jättiläinen parrassaan ja oli vielä kauhuissaan. ”Tuo veijari osaa paljon muutakin kuin leipoa omenoita, ja hänen ruumiissaan on velho. Ole varuillasi, vanha Hans, tämä ei ole sinulle mikään palvelija!” Kun räätäli oli tuonut puut, jättiläinen käski hänen ampua kaksi tai kolme villisikaa illalliseksi. ”Miksi ei mieluummin tuhat yhdellä laukauksella ja tuoda ne kaikki tänne?” kysyi mahtipontinen räätäli. ”Mitä!” huudahti arka jättiläinen suuressa kauhussa; ”Anna olla rauhassa tänä yönä ja käy pitkäksesi lepäämään.”

Jättiläinen oli niin kauheasti säikähtänyt, ettei hän voinut sulkea silmäänsä koko yönä miettiessään, mikä olisi paras tapa päästä eroon tästä kirotusta palvelijanvelhosta. Aika tuo neuvot. Seuraavana aamuna jättiläinen ja räätäli menivät suolle, jonka ympärillä kasvoi useita pajupuita. Silloin jättiläinen sanoi: „Kuule, räätäli, istu jollekin pajunoksista! Minä haluan nähdä, oletko tarpeeksi suuri taivuttamaan sen.“ Yhtäkkiä räätäli istui sen päällä pidättäen hengitystään ja tehden itsestään niin raskaan, että oksa taipui. Kun hänen kuitenkin oli pakko vetää henkeä, se kiirehti häntä (sillä valitettavasti hän ei ollut laittanut hanheaan [=räätälin silitysrautaa] taskuunsa) niin korkealle ilmaan, ettei häntä enää koskaan nähty, ja tämä jättiläisen suureksi iloksi. Jos räätäli ei ole pudonnut uudelleen, hänen täytyy leijua ilmassa.

Facebook

Whatsapp

Messenger Telegram

Lue toinen lyhyt satu (5 min)

Paimenpoika

Makea puuro

Käärmesatuja

Opiskele kieliä. Tuplaklikkaa sanaa.Opiskele kieliä kontekstissa Childstories.orgin ja Deepl.comin avulla.

Tiedot tieteellistä analyysiä varten